Konrad Sejer vauhdissa jälleen. Hassua kyllä, Konrad ei juurikaan vanhene, vaikka lapsenlapsi vanheneekin. Semmoista se on, kun aloittaa liian vanhalla sankarilla.
Hässelbyläiset alkavat tulla tutuiksi. Taas kadonneita ja kuolleita lapsia ja yksinkertaisia aikuisia, mutta tällä kertaa suhteellisen vähän poliisintyötä. Asiat ikään kuin paljastuivat itsestään. jotkut asiat jäävät kovin ohuiksi. Esimerkiksi kadonnut lapsi: kateissa talven yli, mutta äitiä ei juurikaan kuulusteltu asian tiimoilta. Tai ketään muutakaan. Toisissa kirjoissa taas ollaan tikkana ihmisten kimpussa.
Kiinnostava omituinen pariskunta esiintyy toivottavasti seuraavassakin kirjassa, koska muuten olen kyllä todella pettynyt siihen, miten asiat jäävät roikkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti