Kirja koostuu kolmestakymmenestä (!!) novellista. Koska James on aikamoinen jaarittelija, novellien kirjoittaminen ei oikein sovi hänelle. Useampi novelleista tuntuu etäisesti tutulta ja onkin varmaan ilmestynyt aiemmin romaanin sisällä, osana tarinaa.
Määrä ei korvaa laatua. Se pitäisi Jamesinkin muistaa. Novelleissa on aika paljon toistoa, mm. useammassa novellissa päähenkilö intoili tilastoista, harrasti nettisuhteita, petti aviopuolisoaan, matkusti ulkomaille pettääkseen aviopuolisoaan, tappoi puolisonsa ollakseen rakastajansa kanssa. Harvinaisen tylsää. Jopa irtileikkautunut pää toistuu kahdessa novellissa!
James käyttää myös maailman kuluneinta lopetusta, jota olen oppilaita kieltänyt ehdottomasti käyttämästä: Ja sitten hän heräsi. Argh.
Kehno oikoluku kruunasi lukukokemuksen. Erään tarinan päähenkilö Rod muuttui jännittävimmässä kohdassa ensin Robiksi, sitten Roniksi.
Kirjan viimeinen osio koostuu tositapahtumiin perustuvista kummitustarinoista. Luin ensimmäisen ja totesin, että nyt riittää. Kirjan kannet kiinni. Päällimmäiseksi jäi myötähäpeän tunne.
En suosittele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti