keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Ragnar Jónasson: Sumu

Sumu on kolmas osa poliisi Hulda Hermannsdóttirista kertovassa sarjassa. Sarja etenee takaperoisesti: ensimmäinen osa, Pimeys, kertoi Huldan elämästä eläkepäivien kynnyksellä. Toinen osa, Saarikymmenen vuotta aiemmasta ajasta. Sumun myötä pääsemme vielä kymmenen vuotta kauemmas, aikaan, jolloin Huldan elämä muuttui täysin. 

Kirja ei ole ihan niin yllättävä tai ällistyttävä, kuin mitä sen kansissa annetaan ymmärtää. Osa Huldan aiempaan elämään liittyvistä käänteistä on ollut pääteltävissä jo aiemmista kirjoista. Sumu ei varsinaisesti tuo siihen mitään uutta. 

Kirjan varsinainen juoni kertoo omituisesta pariskunnasta, joka asuu syrjäisellä maaseudulla. Tilalle eksyy outo vieras, ja sen seurauksena tapahtuu ikäviä asioita. Hulda matkustaa selvittelemään tragediaa heti henkilökohtaisen tragediansa jälkeen. Jälleen tulee tunne, että vaikeat asiat sivuutetaan muutamalla maininnalla. Huldan persoona olisi ansainnut enemmän tilaa. 

Sarja on nyt taputeltu. Islannin karut olosuhteet luovat erinomaisen taustan jännityskirjalle. 




maanantai 28. maaliskuuta 2022

Mikael Viima: Verijälki

Tuore rikoskirjailija Mikael Viima on sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori. Hänellä lienee siis lähdemateriaalia rikoskirjoihin riittämiin. Verijälki aloittaa uuden todellisiin rikoksiin pohjautuvien rikostarinoiden sarjan.

Kirjan minäkertoja on väkivaltarikosten tutkija Aarni Susi, joka on tilapäisesti kadottanut muistinsa lomamatkallaan. Vähitellen menneitä palautuu mieleen vähän kerrallaan. Aarni Susi muistelee niin omaa elämäänsä kuin työasioitakin. Samalla ratkeaa tapetun miehen arvoitus. 

Alussa kirja tuntuu hengästyttävältä. Aarni Susi ajattelee nopeasti. Lukija ei tahdo pysyä perässä. Aarni Susi on aika mielenkiintoinen tyyppi, jonka elämässä on tapahtunut ikäviä asioita. Ne Aarni yrittää pitää poissa mielestä jatkuvalla työnteolla. Muita keskeisiä henkilöitä ovat Aarnin työpari Otso ja esihenkilö Seija.

Kirjailija esittelee mielellään Helsinki-tuntemustaan ja välillä kirja onkin loputonta katujen tai radanvarren lähiöiden luettelua. Vähempikin olisi ehkä riittänyt.

Tämä on nyt toinen lukemani kirja peräkkäin, jossa on minäkertoja. Minäkertoja tekee kirjasta aika puuduttavan. Kertojan rooli antaa päähenkilölle mahtipontisen aseman. Hän voi kertoa mitä vaan, eikä kukaan voi sitä kyseenalaistaa. 

Joka tapauksessa, antamastani kritiikistä huolimatta, Aarni Susi -sarja vaikuttaa kiinnostavalta. 









sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Nina Lykke: Kohonnut riski

Nina Lykken aiempi suomennos Ei, ei ja vielä kerran ei kuvasi herkullisesti äidinkielenopettaja Ingridin elämää. Tällä kertaa kirjan minäkertojana toimii vähän yli viisikymppinen lääkäri Elin.

Elinin elämä on kovin vaikeaa. Kaikki asiat tapahtuvat puolivahingossa, koska Elinillä on pakkomielle saattaa asiat päätökseen. Vastaanottohuoneen nurkassa seisova luuranko Tore naureskelee Elinin pieleen menevälle elämälle ja latelee hänelle totuuksia. 

Elinin ainoa harrastus on viinin juominen tv:tä katsellessa. Humalassa etenkin tulee tehtyä tyhmiä päätöksiä. 

Keski-ikäistä lukijaa Elinin elämä ja loputon vuoropuhelu Toren kanssa naurattaa. Myös Elinin tapa ratkaista ongelmat ihastuttaa: hän muuttaa asumaan vastaanottohuoneeseensa eikä vastaa enää puhelimeen tai viesteihin. 




lauantai 26. maaliskuuta 2022

Ninni Schulman: Kun kellot seisahtuvat

Kun kellot seisahtuvat on jo kuudes Ninni Schulmanin dekkari, jonka pääosissa ovat toimittaja Magdalena Hansson ja poliisit Petra Wilander ja Christer Berglund. Vaikka olen pitänyt sarjan kaikista kirjoista, olen aiemmin valittanut mm. siitä, että Schulmanin henkilöt ovat kovin mieleenpainumattomia (Älä kerro kenellekään). Siitäkin olen valittanut edellisen kirjan kohdalla, että kirjailija ei viitsi briiffata yhtään aiemmista tapahtumista (Tervetuloa kotiin). Jos et muista, et muista. 

Mitä lienee tapahtunut, kun nyt asiat ovat toisin. Keskeiset asiat, kuten Petran sairaus tai Nilsin alkuperä, palautetaan mieliin. Toimittaja Magdalena Hansson on vahvasti pääroolissa ja saa sen verran syvyyttä, että muistan hänet ehkä ensi kerrallakin. Mammanpoika Christer on vihdoinkin pääsemässä mammanpojan roolistaan. 

Kirjassa mainitaan 1700-luvulla elänyt kelloseppä Johan Tinglöf, joka on oikeastikin ollut olemassa. Hän tuo kirjaan ripauksen yliluonnollisuutta. 

Tutustuin ensi kertaa termiin kiertolaissuku, joka mainitaan kirjassa. Oli niin erikoinen ja mielenkiintoinen termi, että piti googlettaa. Kiertolaiset tai Skandinavian kiertolaiset, kuten heitä myös kutsutaan, ovat Ruotsissa ja Norjassa asuva ihmisryhmä, joita kutsutaan myös tattareiksi. Kiertolaisia pidetään romaneihin kuuluvana, joskaan heidän alkuperästään ei ole varmuutta. Kiertolaisia on olemassa tänäkin päivänä. 

Nuoria ihmisiä kuolee, ja poliisikin on ymmällään. Kaikki kuolleet nuoret tuntevat toisensa, koska kukapa ei pikkukaupungissa tuntisi. Magdalena Hansson, joka voi huonosti ja hädin tuskin jaksaa tehdä työnsä, saa kuitenkin oivalluksen syyllisestä. 

Pidin tästäkin Schulmanin kirjasta. Erityismaininta sille, että lopussa käydään vielä keskeisten henkilöiden senhetkiset tunnelmat läpi. 




torstai 24. maaliskuuta 2022

Tina Frennstedt: Palava kosto

Kirja kuuluu Cold case -sarjaan, jossa ratkotaan jo jäähtyneitä rikoksia. 

Keskeisessä roolissa on rikostutkija Tess Hjalmarsson, joka huomaa yhteyden viimeaikaisten tuhopolttojen ja viidentoista vuoden takaisen murhan välillä. Yleensä aikaa sitten tapahtuneiden rikosten ratkaisu on verkkaanpuoleista, mutta yhteys nykypäivän tapahtumiin panee tutkimuksiin vauhtia.

Kirja etenee sujuvasti. Miinuksena hoksasin murhaajan jo varhaisessa vaiheessa. Sitten piti vain odotella, että Tess ryhmineenkin sen tajuaisi. 

Kirja on yksi niitä harvoja, joissa koronapandemia on päällä ja siitä puhutaan oikealla nimellä.




maanantai 21. maaliskuuta 2022

Jenni Kokander: Yksi miljoonasta

Tv:stäkin tuttu näyttelijä Jenni Kokandcr on myös kirjailija. Yksi miljoonasta kertoo rikoksesta, vaikkei varsinainen rikosromaani ehkä olekaan. 

Luettuani kirjan jäi vähän tyhjä olo. Keskeisiä henkilöitä on muutama, mutta kukaan ei nouse toista tärkeämmäksi. Kirja kertoo Orvokin tarinan, mutta se kertoo myös Mikaelin ja Kaisan tarinan. Kirja on lyhyehkö, ja moni asiaa jääkin vähän vaiheeseen. 

Loppu on sekava, eikä kerro mitään. Tai kertoo sittenkin. Antaa ymmärtää. 

Koska Mikaelin hyvinvointi on Kaisalle tärkeä ja kulkee mukana koko kirjan ajan, olisi ollut kiva tietää, miten Mikaelin käy. 

Kokonaisuus on keskeneräisen oloinen. 





sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

E. Lockhart: Me olimme valehtelijoita

Kirjailija on oikealta nimeltään Emily Jenkins, mutta käyttää toisinaan kirjailijanimeä E. Lockhart. 

Kirjan alussa on kartta ja sukupuu, joita ei oikeastaan tarvita lainkaan. Päinvastoin, ne vain hämmentävät.

Kirja kertoo vauraan suvun kolmesta tyttärestä, jotka lapsineen kokoontuvat joka kesä perheen omalle saarelle omiin kesähuviloihinsa. Oikeastaan se kertoo Cadencesta, joka on yksi näistä tyttärenlapsista. Cadence on viettänyt kaikki kesänsä Johnnyn, Mirrenin ja Gatin kanssa saarella. Nuorten lisäksi saarella lomailevat myös "pikkuiset", eli nuoremmat lapset. 

Cadence joutui saarella onnettomuuteen, jota hän ei muista. Kaksi kesää myöhemmin hän palaa saarelle, ja muiden nuorten kanssa jutellessa muistot vähitellen palaavat mieleen. Takaumissa Cadence muistelee aiempia kesiä. Kirja onkin kirjoitettu Cadencen näkökulmasta. 

Kirja kuuluu ya-genreen, eli on nuorten aikuisten kirja. Siitä huolimatta se on erittäin taitavasti kirjoitettu ja johdattelee vähitellen mysteerin alkujuurille. Lopussa Cadence muistaa kaiken. Lukija yllättyy ja kauhistuu.









Mikko Hyppönen: Internet

Sattumalta sain käsiini mielenkiinnottomalta vaikuttavan kirjan, joka kertoo internetin kehittymisestä. Ajattelin vähän selata sitä, ja sitten laittaa sen palautukseen. 

Toisin kävi. Kirja onkin todella mukaansa tempaava. Mikko Hyppönen on oiva kirjoittaja ja osaa ottaa yleisönsä. Hyppönen on siis F-Securen tutkimusjohtaja, joka on työskennellyt yrityksessä 30 vuotta. Hänellä on kaikki tarvittava tieto internetin ja sen tietoturvan kehittymisestä ja haasteista. 

Kirja sisältääkin paljon Hyppösen omakohtaisia, mielenkiintoisia kokemuksia tietoturva-alalta. Se sisältää myös paljon muuta tietoa internetistä ja siitä, miten sen käyttäjistä kerätään tietoa. Kirja on jokaisen hakkerinörtin unelmakirja. Se avaa bitcoinit, haittaohjelmat, vakoilun ja sodankäynnin verkossa. Siinä kerrotaan monista verkossa tehdyistä rikoksista. 

Internet kiinnostaa myös meitä, jotka käytimme internetiä jo viime vuosituhannella, aikaan ennen Googlea. Monesti jotain googlatessani mietinkin, että ei ennen vanhaan vaan ollut näin helppoa. Jos halusi jollekin verkkosivulle, piti tietää sen tarkka osoite ja myös kirjoittaa se täysin oikein kaikkine kauttaviivoineen. 

Tutustumisen arvoinen kirja, joka on sujuvaa tekstiä ja nopealukuinen. Alla muutamia kuvapoimintoja kirjan sisällöstä. Tapaus Mærsk on erittäin mielenkiintoinen luku. 










lauantai 19. maaliskuuta 2022

Lisa Jewell: Näkymätön tyttö

Jewellin kolme ensimmäistä kirjaa olivat tosi hyviä (Sitten hän oli poissaLöysin sinutJoka askel jonka otat). Neljäs kirja sen sijaan ei vakuuttanut (Kaikista synkimmät salaisuudet). Onneksi Näkymätön tyttö palaa taas aiempien kirjojen tasolle. 

Päähenkilöinä ovat 17-vuotias Saffyre, tämän keski-ikäinen psykologi Roan perheineen sekä syrjäytynyt Owen, joka asuu Roanin naapurissa. Kirjassa on paljon stalkkaamista ja epäilyksiä. 

Ulkona liikkuvien naisten kimppuun on käynyt joku, jota poliisi ei tunnu saavan kiinni. Kaikki päähenkilöt ovat keskeisissä rooleissa asian selvittelyssä. Jännite säilyy loppuun saakka. 

Kirjan nimi viittaa siihen, että Saffyre on keksinyt, miten voi muuttua näkymättömäksi ilman magiaa. 




perjantai 18. maaliskuuta 2022

Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti

Torstain murhakerho jatkaa tutkimuksiaan. Osmanin ensimmäinen kirja, Torstain murhakerhon nimikkokirja, oli hulvatonta luettavaa. Tällä kertaa jatkuva vitsikkyys tuntuu välillä vähän väsyttävältä. Toisaalta harvoin pääsee lukemaan näin nokkelaa tekstiä. 

Elizabeth, Joyce, Ibrahim ja Ron ovat edelleen voimissaan. Coopers Chasen seniorikylässä tapahtuu taas mielenkiintoisia asioita. Tiedossa on paljon jännittäviä käänteitä. Elizabethin vakoojatausta on omiaan tuomaan yli seitsemänkymppisten arkeen vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Näköjään näin flunssaisena ei minusta irtoa kuin kliseitä toistensa perään. 

Osman osaa tuoda yllättäviä käänteitä jatkuvalla syötöllä. Reippaan eläkeläissakin edesottamuksista lukee kyllä ihan ilokseen. 




tiistai 15. maaliskuuta 2022

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat

Jonottelen kirjastosta Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarjan viimeistä osaa, kun sain jo käsiini Griffithsin uuden Harbinder Kaur tutkii -sarjan ensimmäisen osan. Jos olen ihan rehellinen, en osaa sanoa, pidänkö uudesta sarjasta vai enkö. Ruth Gallowaysta oli heti helppo pitää. Hän on kirjojensa keskeinen henkilö, jonka ympärillä tarina pyörii. 

Muukalaisen päiväkirjoissa sen sijaan on kolme eri kertojaa. Intialaistaustainen rikosylikonstaapeli Harbinder Kaur on vain yksi heistä. Ylipäätään henkilöt ovat nyt monikulttuurisempia kuin edellisessä sarjassa. Olin jotenkin ajatellut, että Harbinder Kaur on mies. En tiedä, mistä moinen mielikuva. Nimestä on vaikea päätellä sukupuolta, kun en tunne intialaisia nimiä. Joka tapauksessa Harbinder on nainen. 

Muiden kertojien ollessa äänessä sarjan nimihenkilö Harbinder unohtuu välillä pitkäksi aikaa. Eri kertojien lisäksi osa luvuista on päiväkirjamerkintöjä. Odotankin mielenkiinnolla, millainen on sarjan seuraavan osan rakenne. 

Kirjassa on hyvin paljon kirjallisuusviittauksia. Keskeiset henkilöt ovat englannin kielen opettajia ja opiskelijoita. Kirjan alkupuoli tuntuu suorastaan tylsältä. Kirja on hyvin erilainen kuin Ruth Galloway -kirjat. Harbinder ei ole yhtä sarkastinen kuin Ruth, ja sekin tuntuu puutteelta. 

Ruth Galloway -sarja on ollut minulle niin mieleinen, etten ihan helpolla ota uutta suosikkia. Harbinder Kaur ei yllä samalle tasolle ensimmäisessä kirjassaan. 







lauantai 12. maaliskuuta 2022

Åsa Larsson: Isien pahat teot

Kirja on Rebecka Martinsson -sarjan kuudes ja viimeinen osa. Edellisen osan suomennoksen ilmestymisestä on kulunut neljä vuotta. Sitä aiemmin sarjaa ilmestyi kirja vuodessa -tahtiin. En tietenkään muista aiemmista osista enää mitään, en edes edellisestä. Onneksi se ei haittaa tätä kirjaa lukiessa. Kaikki oleellinen kerrotaan, ja mitä ei kerrota, se ei ole välttämätöntä tietoa lukemisen kannalta. 

Pohjois-Ruotsiin sijoittuvia jännityskirjoja on viime vuosina tullut useammalta kirjailijalta. Karut tunturimaisemat ovat yllättävän kiinnostava tapahtumapaikka. Larsson vie lukijat Kiirunan kaivoskaupunkiin, joka on tuhoutumassa vajoavan maaperän takia. Koko kaupunki pitää siirtää uuteen paikkaan. Kirjassa sivutaan useasti kaupungin siirtämistä ja paikallisten ajatuksia siitä. Yksi keskeisistä henkilöistä toteaakin, että vaikka kaupunki siirretään uuteen paikkaan, se ei enää ole sama kaupunki, johon liittyy muistoja eletystä elämästä. 

Syyttäjä Rebecka Martinssonin elämässä on haasteita niin työssä kuin yksityiselämässä. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, ja heidän elämäänsä paneudutaan antaumuksella. Rikosten selvittely jää sivurooliin ihmissuhteiden koukeroiden täyttäessä tilan. Sivutarinana kulkee yhden nyrkkeilijän elämäntaival. Kirjassa tapahtuu niin paljon, että on vaikea poimia siitä jotain erityistä sanottavaa. Kirjan loputtua piti oikein jäädä miettimään, miten se alkoikaan. Alussa tietysti löytyy kuolleita ihmisiä, ja yksi asiaa johtaa toiseen ja kolmanteen. 

Harmillista, että sarja päättyy. Toivottavasti Larsson kirjoittaisi kuitenkin jotakin jatkossakin.




maanantai 7. maaliskuuta 2022

Ragnar Jónasson: Saari

Saari on Hulda Hermannsdóttirista kertovan trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa Pimeys kertoo Huldan elämästä juuri ennen eläkepäiviä. Toinen osa kertoo kymmenen vuotta aikaisemmasta ajasta, kun Hulda on viisikymppinen. Kolmas osa palaa sitten ajassa vielä kauemmas taaksepäin. 

En tietenkään enää muista, mitä ensimmäisessä osassa kerrottiin Huldan elämän suurista tragedioista. Onneksi kolmas osa on jo matkalla noutopisteeseen, eli voin lukea sen piakkoin. Uskon saavani siitä enemmän irti, kun tämän kirjan tapahtumat ovat tuoreena mielessä, vaikka ne eivät varsinaisesti olekaan aiempia tapahtumia. 

Saari kertoo neljästä nuoresta, jotka matkustavat yksinäiselle saarelle muistellakseen kymmenen vuotta aikaisemmin kuollutta ystäväänsä. Ystävän murhasta syytetty henkilö on jo kuollut, mutta nyt tapahtuu saarella uusi murha. Hulda on samaan aikaan Yhdysvalloissa etsimässä isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut. Kotiin palattuaan Hulda kyseenalaistaa aiemman murhan tutkinnan ja ratkaisee koko jutun. 

Rakastan tapaa, jolla Hulda vetää maton ylimielisen miespoliisin jalkojen alta. Sille olisi voinut antaa enemmänkin palstatilaa. Nyt se ohitetaan turhan nopeasti. 

Kaikkiaan kiinnostava kirja. Etukäteen vähän hirvitti, miten islantilaisuus on säilynyt kirjassa, joka on suomennettu englanninnoksesta. Onneksi sitä ei lukiessa huomannut. 




perjantai 4. maaliskuuta 2022

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli

Siitä onkin kauan, kun olen viimeksi lukenut Hawkinsin kirjoja. Hawkinsin esikoinen, Nainen junassa, johon tämän uutuudenkin kannessa viitataan, oli sangen suhruinen teos. Toisen kirjan, Tummiin vesiin, olen näköjään lukenut kirjallisuusopintojeni aikana. Nauratti, kun huomasin käyttäneeni termiä kohosteinen. Enpä moista sanaa enää muistanutkaan. Heippa vaan kirjallisuusopinnot, teistä ei paljon jäänyt käteen. Molemmat kirjat olivat mielestäni raskassoutuisia ja hitaita luettavia.

Hidas on tämäkin kirja. Kuitenkin juoni kulkee kepeämmin ja henkilötkin pysyvät lukijan hanskassa. Alussa kirja on aika sekavan tuntuinen. Henkilöiden tarinat ovat kovin irrallisia eikä niistä saa otetta. Vähitellen tunnelma tiivistyy ja loppua kohden kirja alkaa olla jopa trillerimainen. Jotain koukuttavaa tässä oli.

Kirja oli minulla jo syksyllä kertaalleen lainassa. En kuitenkaan ehtinyt sitä lukea, ennen kuin se piti palauttaa varausjonossa seuraavalle odottajalle. Tämä harmitti kovasti. Ei ehkä olisi pitänyt ladata tähän teokseen niin paljon odotuksia.