tiistai 29. toukokuuta 2018

Kate Morton: Hylätty puutarha

Paksu ja jännittävä kirja. Taas liikutaan sadan vuoden takaisissa tapahtumien ja nykyajan välillä. Teemana on löytölapsen yritykset selvittää, kuka hän oikein oikeasti on. Tapahtumapaikkoina ovat Englanti ja Australia.

Morton osaa kutoa jännittävän ja yllätyksellisen tarinan, joka ei puuduta, vaikka kirja onkin paksu. Hädin tuskin maltoin laskea kirjaa käsistäni.

Suosittelen.


lauantai 26. toukokuuta 2018

Jaana Lehtiö: Kalliolla kukkulalla kuolema

Rakastettava komisario Juha Muhonen tiimeineen ratkoo taas rikoksia idyllisessä Porvoossa. Kirjassa on paljon hauskaa sanailua, joka nostaa hymyn huulille. Toisaalta kirjassa oli myös joitakin epäjohdonmukaisuuksia, jotka ärsyttivät.

Nopeaa, sujuvaa luettavaa. Ylenpalttinen leivonnaisten kuvailu sai veden herahtamaan kielelle. Tarinan loppu jäi jotenkin aukkoiseksi, eivätkä motiivit ihan auenneet minulle. Tykkäisin, että asiat vietäisiin päätökseen. Olen tainnut sen ennenkin mainita. Arvostan kirjoja, joissa langanpäät viitsitään lopuksi solmia.

Puutteista huolimatta Muhosen puuhat ovat hauskaa seurattavaa.


torstai 24. toukokuuta 2018

Anders Roslund & Börge Hellström: Kolme sekuntia

Monta sataa sivua ja pientä pränttiä. Lukeminen kesti kauan.

Kirja lähti jotenkin jähmeästi käyntiin, eikä lukemisesta tahtonut tulla mitään. Leppoisa rikospoliisi Ewert Grens on pitkään ihan sivuroolissa, kun tarinaa kerrotaan rikollisen näkökulmasta. Juoni muuttuukin kiinnostavammaksi, kun oikkuileva Grens pääsee vauhtiin.

Toisaalta mielenkiintoinen, mutta aivan liikaa sivujuonia ja säätämistä.


lauantai 12. toukokuuta 2018

Eppu Nuotio: Myrkkykeiso

Eppu Nuotio on sujuvasanainen kirjoittaja, jota lukee ilokseen. Uusi sarja Ellen Lähteen tutkimuksia kertoo turkulaisesta leskirouva Ellenistä, joka on muun muassa puutarhaintoilija, martta ja puuma.

Ellen Lähde on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tekee tutkimustyötä omin päin, omaksi ilokseen. Mitään kytköksiä poliisiin hänellä ei ole. Kirja kertoo siis Ellenin elämästä ja puuhailusta sangen nautittavalla tavalla.

Kirjassa on oivaa juonenkehittelyä ja suorastaan trillerimäisiksi kohoavia piirteitä. Valitettavasti huippukohtien kehittely kliimaksiin jää tekemättä, ja tarina vain katkeaa siirtyäkseen toisaalle. Muutamakin hyvä paikka lukijan yllättämiselle jäi käyttämättä.

Aion silti lukea seuraavankin osan. 


perjantai 11. toukokuuta 2018

Quentin Bates: Jäätävää tietoa

Kirjassa ei ollut muuta jäätävää kuin henkilöiden määrä. Menin aivan sekaisin moneen kertaan. Paljon henkilöitä ja epämääräisiä tehtäviä. Jos kirjassa jotain hyvää olikin, se hautautui epäselvyyksien alle.

Islannissa ollaan taas, ja Gunna ratkoo rikoksia.

Siitäkin aion nyt rutista, että islantilaisten nimet käyvät hermoille. Kaikkia kutsutaan lempinimillä, eikä niistä ole aina helppo päätellä, onko kyseessä mies vai nainen. Mária on nainen, Már mies. Sif on nainen, Helgi mies. Yhdellä henkilöllä on kaksoset, Alli ja Alda. Kaksi tyttöä siis. No eipä! Myöhemmin lasten koko nimet mainitaan, ja Alli onkin lyhennys Albertista. Kenpä olisi arvannut. Koko nimistä sukupuoli on helppo havaita, pojat ovat -soneja ja tytöt -dottireja.

Juoni oli jotenkin ontuva ja kohokohta jäi tulematta. Harmi. Aiemmat Batesit ovat olleet hyviä.



lauantai 5. toukokuuta 2018

Stephen King: Viimeinen vartio

Viimeinen osa Kingin Mersumies-trilogiasta. En ole vuosiin lukenut Kingiä, ennen kuin nyt tämän trilogian. En pidä yliluonnollisuuksista, joten King on jäänyt lukulistaltani.

Mersumies on trilleri, jossa ei ole mitään yliluonnollisuuksia. Sen sijaan Bill Hodges, eläkkeelle jäänyt poliisi, on hyvinkin sympaattinen. Hodgesin tarina jatkuu kahdessa seuraavassa osassa.

Hodges pääsee viimein Mersumiehen jäljille, ja nyt kolmannessa osassa tulee mukaan myös yliluonnollisuuksia. Ne limittyvät kuitenkin hyvin realistisen tuntuiseen kerrontaan, joten ne pysyvät siedettävän rajoissa. Hodgeskin epäilee yliluonnollisia asioita, ja ne pyritään selittämään tieteen keinoin.

King osaa ihanasti puhaltaa hengen erilaisiin persooniin, kuten Hollyyn ja Jeremyyn.

Sangen jännittävä kirja, ja Kingin taidokas tarinointi vie mukanaan.


torstai 3. toukokuuta 2018

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

Kuusisataasivuinen lukuromaani. Ei dekkari, vaan ihan kaunokirjallisuutta. Mutta niin mukanaan vievä! Sujuvaa kirjoittamista ja sopivasti juonenkäänteitä.

Tarinaa kerrotaan lähes satavuotiaan Gracen näkökulmasta, joka muistelee nuoruuttaan Rivertonin kartanon palvelijattarena. Palvelijoita ei ollut herrasväelle olemassa, joten he kuulivat ja näkivät kaikenlaista askareita toimittaessaan. Gracen elämään on mahtunut monenlaisia mielenkiintoisia käänteitä, joihin hän muistoissaan palaa.

Kiehtova kirja, suosittelen!