sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sara Blædel: Hyvästit vapaudelle

Aivan älyttömän jännittävä ja mukanaan vievä kirja! Louise Rick jatkaa poliisinhommia Tanskanmaalla. Teemana tällä kertaa ihmiskauppa ja prostituutio.

Louisen lisäksi keskeisessä roolissa on hänen toimittajaystävänsä Camilla ja tämän poika Markus. Mukana kuvioissa myös sympaattinen pappi ja tämän poika, joka on Markuksen paras kaveri.

Mitäköhän kirjasta nyt voisi kertoa, ettei paljasta liikaa. Prostituoituja tuodaan itäblokin maista, niin kuin yleensäkin kirjallisuudessa ja kai todellisuudessakin on tapana. Yhden prostituoidun murhan selvittely käynnistää pitkän ja monipolvisen tapahtumaketjun, joka vie yllättävien tapahtumien kautta surulliseen ja kyyneltensekaiseen iloiseen loppuratkaisuun.


tiistai 26. heinäkuuta 2016

S. K. Tremayne: Jääkaksoset

Jokseenkin hyytävää luettavaa. Sopii siis helteelle erinomaisesti viilentävän vaikutuksensa ansiosta.

Kirja kertoo brittiperheestä, jolla on identtiset kaksoset. Täysin absurdisti uskotellaan, että kaksoset ovat niin samanlaiset, että vanhemmatkaan eivät erota heitä toisistaan. Kyllähän tosielämässä lapsilla on naarmuja, rupia, arpia yms. tuntomerkkejä, vaikkei syntymämerkkejä olisikaan.

No, toinen kaksosista kuitenkin kuolee ja siitä kirjan tapahtumat käynnistyvät. Hyytävyyttä kirjailija lisää kertomalla tapahtumista välillä isän, välillä äidin näkökulmasta. Kumpikin on omalla tavallaan kaunainen ja kajahtanut. Tällainen kerronta toimii hyvin, kuten Gillian Flynn todisti Kiltillä tytöllään.

Perhe muuttaa surutyön aikana Etelä-Englannista jonnekin pohjoiseen, Skotlantiin kai. Jonnekin, missä puhutaan gaelin kieltä. Kirja vilisee gaelinkielisiä paikannimiä, joita en osaa lausua. Ärsyttävää. Perheen isä on kotoisin Skotlannista ja niinpä he muuttavat hänen perimälleen majakkasaarelle. Idyllistä, eikös.

Kirja on ahdistava ja hyytävä eikä sitä voi suositella ainakaan identtisten kaksosten vanhemmille, paitsi opettavaisena tarinana. Kannattaa lukea.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sara Blædel: Vain yksi elämä

Luin heti perään toisen Louise Rick -kirjan. Kirjan alkulehdillä viitataan monesti erinäisiin menneisiin tapahtumiin, jotka saivat minut jo vahvasti epäilemään, että välistä on jäänyt suomentamatta pari osaa. Jonkun ajan päästä viitattiin kuitenkin selvästi edellisen kirjan tapahtumiin. Nähtävästi kirjailija haluaa vain syventää henkilöitään tuomalla esiin, että heillä on elämää kirjan ulkopuolellakin. Ei välttämättä toimi pitemmittä puheitta, eli asiaa pitäisi selventää jotenkin.

Tässä kirjassa teemana ovat kunniamurhat. Ruotsissahan niitä on tapahtunut, koska on paljon maahanmuuttajiakin. Kirjassa valotetaan hyvin myös kunniamurhien taustaa, sitä, miksi niitä tehdään. Kirjan tapahtumien keskiössä ovat yläkouluikäiset tytöt haaveineen. Myös luokkaerot ovat aihe, jota kirjassa sivutaan.

Louise Rickin yksityiselämässäkin tapahtuu mielenkiintoisia asioita.

Ällöttävää oli, että kirjastokirjan välissä oli hiuksia. Paljon hiuksia. Yäk.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sara Blædel: Nimimerkki Prinsessa

Blædel on minulle uusi tuttavuus. Olin varannut hänen uusimman kirjansa kirjastosta, ja aloittaessani lukemista huomasin alkulehdellä luettelon kolmesta aiemmasta kirjasta, jotka kuuluvat samaan sarjaan. Koska haluan lukea kirjat mieluiten aina järjestyksessä, hommasin ensin aiemmat kirjat ja aloitin ykkösosasta.

Nimimerkki Prinsessa kertoo nettideittailusta. Kirja on ilmestynyt vuonna 2013, eli uusimpia sosiaalisen median kotkotuksia ei silloin vielä tainnut olla käytössä. Blædel on tanskalainen ja kirjakin tapahtuu Kööpenhaminan nurkilla. 

Pääosassa on poliisi nimeltä Louise Rick. Kirja oli aika hyvä ja tapahtumat hyvin kerrottu. Monessa kohtaa mainittiin Louisen tai hänen parhaan ystävänsä Camillan aiemmasta elämästä välähdyksiä ja tapauksia, joista herää epäilys, että sarjaa on julkaistu tanskankielellä enemmänkin jo aiemmin. 

Kirja oli siis muuten luettava, ainoastaan loppu oli täysin lattea. Odottelin vielä viime hetken oivallusta ja paljastusta, mutta kirjailija ei ollut ollut ihan niin nokkela. Kyllä tätä suositella voi kuitenkin. Älkää laittako odotuksia niin korkealle kuin minä tein :D. 

Tällä kertaa kutimen sijasta tarjolla mokkapaloja ja vaniljajäätelöä :). 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista

Olen viehättynyt Adler-Olsenin poliisihahmoon, Carl Mørckiin, joka on kaikkea muuta kuin sovinnainen ja tavanomainen poliisi. Mørckissä on erityisen viehättävää se, että hän ajattelee lähimmäisistään kaikkea muuta kuin kaunista ja hyvää. Adler-Olsen kuvailee Mørckin värikkäitä ajatuksia huolella. Mørck oli tavanomaisen omintakeinen tälläkin kertaa.

Muuten kirja oli varsin sekava ja suorastaan pettymys. Kirjan epilogi sijoittui synkimpään Afrikkaan, bantujen ja pygmien maille. Sitten hypättiin Tanskaan ja päähenkilöksi nousikin 15-vuotias romanikerjäläinen Marco. Marcon kautta lukija pääsi romanikerjäläisen nahkoihin, näkemään millaista elämä on, kun ei ole mitään omaa. Vain kerjääminen ja senkin tuotto menee muille.

Marcon hahmosta oli tehty oikein sympaattinen. Poika halusi pois klaanin luota, opiskeli ja luki salaa, kaipasi oikeaa elämää. Marcon lähdettyä omille teilleen seurasi kirjassa loputon määrä takaa-ajoja ja ällistyttäviä kaksintaisteluita, joissa nälkäinen viisitoistavuotias pärjää aseistetuille gansgtereille leikiten. Lukija toivoi Marcolle kaikkea hyvää ja ihanaa, ja moiset tappelut olivat kovin hermostuttavia. Onneksi lopussa pahikset tappoivat toisensa ja Marconkin elämä kääntyi kai parhain päin.

Ennen loppua kirja oli kuitenkin aivan liian pitkä ja sekava. Ja myös erittäin epäuskottava. En oikein tykännyt.

Mørckin yksityiselämä on kuitenkin niin kiintoisassa vaiheessa, että sarjan seuraajan pitää lukea tämäkin kirja.


sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Cilla & Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto

Olen lukenut Börjlindien kaksi aiempaa, Nousuvesi ja Kolmas ääni, maaliskuussa, mutta enpä muistanut niistä enää mitään. Vähitellen mieleen palasi yhtä ja toista. Päärooleissa ovat nuori poliisi, poliisin tytär Olivia Rönning ja ex-poliisi Tom Stilton. Olivian omaa elämää on ruodittu aiemmissa kirjoissa, kaikenlaista hänen alkuperästään ja perheestä on tullut julki. Stilton on ollut hyvä poliisi, mutta ajautunut sittemmin asunnottomaksi ja kadulla elelijäksi. Osin varmaan omasta tahdostaan, koska rahaa ei tältä kulkurilta tunnu puuttuvan. Stilton ei halua palata poliisiksi, mutta tekee kuitenkin poliisinhommia, kun se hänelle sopii.

Tässäkin kirjassa kaivellaan vanhoja tapauksia ja samalla ratkotaan uusia. Pieniä lapsia kuolee, mutta vanhemmat ottavat asian turhan lungisti. Ei vaikuta aivan uskottavalta. Kirjan kantavia teemoja ovat jälleen Ruotsin maahanmuuttokriittiset puolueet ja uusnatsit. Aihe tuntuu olevan ruotsalaisessa kirjallisuudessa kovin pinnalla juuri nyt.

Takakansitietojen mukaan Yleltä tulee syksyllä ekasta osasta, Nousuvedestä, sovitettu tv-sarja.

Muuten hyvin kirjoitettu ja hyvin otteessaan pitävä kirja. Suosittelen.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Christoffer Carlsson: Ääret

En ymmärrä, miksen tykännyt Carlssonin ekasta, Varjot-nimisestä kirjasta. Tässä tokassa kirjassa seikkailee minä-kertojana sama poliisi, Leo Junker. Alkuun en yhtään muistanut, mitä aiemmassa kirjassa oli tapahtunut, mutta pikku hiljaa, vähän autettuna, tapahtumat palasivat mieleen.

Junker on tosiaan minä-kertoja, mikä on aika harvinaista dekkareissa. Kirjassa kerrottiin tapahtumista välillä muidenkin näkökulmasta. Pääjuonen ohella kerrottiin joidenkin henkilöiden, rikollisten, aiemman elämän tapahtumia ja välillä oli hankala pysyä kärryillä siitä, ollaanko nykyajassa vai menneisyydessä. Kirjan tapahtumat nivoutuivat uusnatsi-tyyppiseen liikehdintään Ruotsissa. En paljonkaan jaksanut pohtia poliittista osuutta saati ymmärtänyt siitä, mutta muuten kirja oli hyvä.

Kannattaa lukea, ja aloittaa siitä ekasta osasta!


Melkein kirjan kannen kanssa mätsäävä kudin oli samassa kuvassa kirjan kanssa, mutta kuva katosi jonnekin, joten kuvat ovat nyt erillään :).