lauantai 29. toukokuuta 2021

A. M. Ollikainen: Kontti

Nimen A. M. Ollikainen takana piilee kirjailijapariskunta Aki ja Milla Ollikainen. Kahdesta kirjoittajasta huolimatta tarina pysyy hyvin kasassa eikä tule kupruja. 

Kontti on kirjailijanimen esikoisdekkari ja varsin toimiva sellainen. Vaikka henkilöitä on paljon ja tapahtumat etenevät vauhdilla, pysyy juoni kasassa ja lukija mukana. Kirjailijoiden ulosanti on selkeä ja yhteneväinen.

Kirja aloittaa sarjan, jonka päähenkilönä on rikoskomisario Paula Pihlaja. Paula on liki parimetrinen koripalloilija, ja kirjan alun koripallo-ottelu meinasi kyllä puuduttaa urheilusta kiinnostumattoman lukijan. Paulan elämässä on tapahtunut mielenkiintoisia asioita, joihin varmasti palataan vielä tulevissa kirjoissa. Paulan kollegatkin vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä. 

Hyvä pelinavaus Ollikaisilta!





keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Nimeni on Lucy Barton ei mielestäni yllä samanlaiseen kuvauksen taituruuteen kuin Olive Kitteridge tai Pikkukaupungin tyttö. Lucy Barton jää etäiseksi, vähän niin kuin Lucyn suhde äitiinsä. 

Aikuiseksi tultuaan tynnyrissä kasvanut Lucy on karistanut köyhän, kurjan lapsuutensa taakseen ja mennyt naimisiin mukavan miehen kanssa. Lucyn sairastuttua hänen äitinsä tulee sairaalaan häntä katsomaan. Äiti on aina äiti, oli lapsuus ollut millainen hyvänsä.

Kirja on niin taitavasti tiivistetty, että paljon jää kertomatta. Tavallaan se on harmi. Sujuvaa kerrontaa lukisi mielellään enemmänkin. Kovin korkeakirjalliseen teokseen olen taas tarttunut, enkä taida saada siitä kaikkea irti. 




maanantai 24. toukokuuta 2021

Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava

Kirja sijoittuu samaan Bayview'n kouluun kuin aiempi osa, Yksi meistä valehtelee. Henkilötkin ovat pääosin samoja. 

On kulunut vuosi siitä, kun juoruviestisovelluksen kehittäjä kuoli. Salaperäinen Tuntematon aloittaa uuden piiloleikin nimeltään Totuus vai tehtävä. Uhri saa kännykkäänsä viestin, jossa pitää valita totuuden tai tehtävän välillä. Jos valitsee tehtävän, saa suoritettavakseen harmittomalta tuntuvan tehtävän. Jos valitsee totuuden, paljastaa Tuntematon ilkeän juorun uhrista. 

Kaikenlaista ikävää tapahtuu, ennen kuin neuvokkaat nuoret jälleen selvittävät, kuka on kaiken takana.

Mietin, miksi luen nuorten aikuisten kirjoja. McManusin kirjojen kautta pääsee ikiaikaiseen amerikkalaiseen college-tunnelmaan, joka on tuttu niin monista tv-sarjoista ja elokuvista. Kirjasta löytyvät kaikki sarjojen arkkityypit: varakas, köyhä, nörtti, kovis, kaunotar, pelinrakentaja jne.




lauantai 22. toukokuuta 2021

Louise Penny: Kuolettava kertomus

Kuolettava kertomus taitaa olla paksuin tähänastisista Louise Pennyn kirjoista. Vaikka kirja on romaanikokoa, on se pehmeäkantinen, mikä mielestäni vaikeuttaa lukemista. Kirja ei tahdo pysyä itsestään auki, jotta samalla voisi kutoa. 

Kuten Pennyn kirjoissa yleensäkin, on kerronta tässäkin niin monipolvista ja yksityiskohtaista, että kirjan lukeminen kestää kauan. Yksityiskohtaisessa paikkojen ja henkilöiden kuvauksessa toisaalta piilee Pennyn kirjojen viehätys. 

Three Pinesin kylästä, Olivierin ja Gabrin bistrosta, löytyy tuntemattoman miehen ruumis. Kirja kuluukin sen selvittelyssä, kuka vainaja on, kuka hänet tappoi ja miksi. Three Pinesin asukkaat ovat tulleet tutuiksi aiemmista kirjoista. Kylässä on hyvä yhteishenki ja kaikki tuntevat toisensa. Täaaä kirjassa pintakiilto karisee ja inhimillisiä piirteitä tulee esiin. Jäi vähän pettynyt olo. 

Kirjan loppuratkaisu ei vaikuta tyydyttävältä edes Armand Gamachen mielestä. Koska toinenkin asia jää auki, veikkaan ja toivon kirjan tapahtumien saavan jatkoa seuraavassa osassa. 

Ilahduttavaa kirjassa on, ettei Gamacheen kohdistuvia salaliittoteorioita edes mainita kertaakaan. 


torstai 13. toukokuuta 2021

Sam Lloyd: Muistometsä

Kannessa luvataan hyytävyyttä ja yllättävyyttä. Koska yllättävyys erikseen mainitaan, työstää lukija tietysti koko ajan mielessään, että mikä tässä voisi olla täydellisen yllättävä käänne. Niinpä keksinkin sen ennen aikojaan. 

Kirja on silti hyytävä. Jännitys siitä, kuka selviytyy ja kuka ei, jatkuu aivan viimeiselle sivulle saakka. 

Muistometsä on 12-vuotiaan Eliaksen metsälle antama nimi. Elias saa samanikäistä seuraa, kun ränsistyneen mökin kellariin ilmestyy tyttö nimeltä Elissa. Elias ei ole koskaan kuullutkaan kännyköistä tai sovelluksista, ja Elissa joutuukin opastamaan häntä. Aika ajoin Elias pohtii ja kyselee, onko mikään edes totta. 

Eliaksen ja Elissan lisäksi keskeinen henkilö on rikosylikomisario Mairéad, joka johtaa katoamistutkintaa. Mairéad kamppailee keskellä kiihkeintä tutkintaa henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa. Mairéadin ja ylipäätään poliisin rooli jää pieneksi ja on lähinnä kokoava tekijä. 

Meni pitkään kirjan aloittamisen jälkeen, ennen kuin pystyin päättämään, pidänkö kirjasta vai enkö. Taidan pitää. Muistometsä on erilainen jännityskirja. 




sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset – Majesteetti

Majesteetti jatkaa Amerikan kuninkaallisten tarinaa siitä, mihin edellinen osa jäi. Ensimmäisessä osassa Amerikka kuningaskuntana oli eksoottista ja erilaista, toisessa osassa se ei enää tunnu niin jännittävältä. 

Majesteetissa kruununperijätär Beatricen isä, kuningas George, on kuollut ja Beatricesta on tuleva Amerikan uusi kuningatar. Tässä kirjassa ei kuitenkaan päästä vielä niin pitkälle, joten jatkoa lienee luvassa. Kirjassa valmistellaan kuumeisesti Beatricen häitä, jotka ovat kirjan keskipiste. 

Majesteetti on samanlaista ihmissuhdesoppaa kuin edeltäjänsäkin. Sama kourallinen kuninkaallisia ja heidän ystäviään arpoo, ketä tavoitella ja kehen rakastua. Tunteet ovat kovin ailahtelevaisia, mutta nuoriahan kirjan keskeiset henkilöt vielä ovat. Mitään lopputulemaa ei tässä kirjassa ole, joten seuraava osa onkin varmasti suuri häänumero. 

Majesteetti on oikeastaan aika tylsä kirja. Piiri pieni pyörii pienissä ympyröissä. 




perjantai 7. toukokuuta 2021

Vera Miettinen: Eerika

Karua luettavaa, jonka on kirjoittanut rikos- ja oikeudenkäyntiuutisointiin erikoistunut kirjailija.

Kirja kertoo äitienpäivänä 2012 kuolleesta Vilja Eerikasta, jonka hänen isänsä ja äitipuolensa julmasti murhasivat. Kirja ei kuitenkaan mässäile väkivallalla, vaan on pikemminkin kuvaus lastensuojelun toiminnasta ja siitä, miten lukuisat lastensuojeluilmoitukset eivät pelastaneet tyttöä. 

Kirja osoittaa selkeästi, miten salassapitovelvollisuus estää tiedonkulun eri viranomaisten välillä. Lapsi tapaa lukuisia eri toimijoita, mutta kellään ei ole selkeää kuvaa siitä, mitä lapsen elämässä tapahtuu. Toisaalta kirjassa kuvataan ihan pöyristyttävää välinpitämättömyyttäkin: useat eri viranomaistahot tiesivät äitipuolen odottavan nelosia kolmatta vuotta, eikä äiti ollut toimittanut useista pyynnöistä huolimatta henkilöllisyystodistusta lastensuojelulle. Selvästä valehtelemisesta ja henkilöllisyytensä salaamisesta huolimatta äitipuolen annettiin hoitaa lasta kuukaudesta toiseen. 

Kammottavaa on sekin, että lapsi sijoitettiin perhekotiin muutamaksi kuukaudeksi, mutta palautettiin isänsä luo, vaikka niin koulussa kuin äidille järjestetyissä valvotuissa tapaamisissa nähtiin tilanteen taas huononevan nopeasti. Lapsella oli jatkuvasti isoja mustelmia, ja lapsi vastasi kysyttäessä, ettei tiedä, mistä ne ovat tulleet. Miksi kukaan ei käyttänyt aikaa ja jutellut lapsen kanssa, kunnes hän on valmis kertomaan? Jos lapsi sanoo, että se on salaisuus, hälytyskellojen pitäisi soida. 

Vinkki naapurille: Jos kuulet naapurista jatkuvasti aikuisten kiroilevan ja pahoinpitelevän lasta, soita poliisikin kuuntelemaan. Se, että lastensuojelu tulee käymään sovittuun aikaan viikkojen päästä, ei auta lasta. 

Niin surullista. 






keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Ihmettä kaikki on autofiktiivinen kuvaus Itkosen perheen elämästä ja tuskasta, kun kolmannen lapsen odotus ei sujukaan kuin oppikirjoissa. Kirja jakautuu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa odotetaan kolmatta lasta, toisessa osassa odotetaan uudelleen kolmatta lasta. Itkonen on muuttanut läheistensä nimet, mutta itseään hän ei suojele.

Itkonen kuvaa tuntemuksiaan vaikeina raskausaikoina hyvin rehellisesti. Hän pyrkii etäännyttämään itsensä vaimonsa vatsassa olevasta vauvanalusta, jotta ei joutuisi pettymään. Kirjan tuleva isä hoitaa kahden isomman lapsen arjen sujuvasti, mutta tunnetasolla ei osaa olla vaimonsa tukena. Minun olikin vaikea ajatella kauniisti kirjan tulevasta isästä, joka oli selvästi heikompi kuin vaimonsa. 

Sittemmin Itkonen on suurperheellisenä alkanut ajaa positiivisen vanhemmuuden agendaa. Tällainen rooli sopiikin hänelle kuin nakutettu. Itkosen omassa perheessä vaimo on määrätietoinen insinööriaivo, mies tunteella elävä koti-isän prototyyppi. 




sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Camilla Läckberg: Naiset vailla armoa

Laihanlainen kirja sisältää kaksi lyhyttä tarinaa. Molempien tarinoiden juoni on varsin keskinkertainen, eikä loppuratkaisu yllätä. Ensimmäisessä tarinassa ei oikeastaan edes ole loppuratkaisua.

Tämä teos vaikuttaa hätäisesti sutaistulta. Ehkä sillä on tarkoitus rahoittaa uuden kesämökin remontti. Hätäisesti sutaistu kirjakin on kuitenkin mukavaa luettavaa juuri kirjailijan sanataituruuden ansiosta. Läckberg on äärettömän lahjakas kirjailija.

Selvästi on kuitenkin nähtävissä kirjailijanuran kehitys. Sen alussa Läckberg loi paksuja ja kunnianhimoisia Fjällbackaan sijoittuvia dekkareita historiaviitteineen. Juoni oli niissä polveileva ja jännitys säilyi loppuun saakka. Tällaisten teosten kirjoittaminen lienee hidasta ja vaativaa. Luultavasti sen takia Läckberg siirtyikin kioskikirjallisuuteen Faye-sarjallaan. Naiset vailla armoa alkaa olla naistenlehden jatkokertomustasoa. Kun suosio on jo taattu, voi vähemmällä vaivalla päästä samoihin tuloihin kuin aiemmilla, enemmän taustatyötä vaatineilla dekkareilla.

Saatan olla väärässäkin. Kaipaan silti Fjällbackaan. 





Elly Griffiths: Maan alla

Varmaan moni muukin kuin minä lukee näitä Ruth Galloway-mysteereitä ahmien ja odottaen uusia käänteitä Ruthin ja Nelsonin suhteessa. Juoni itsessäään jää toissijaiseksi sen rinnalla, joko nyt suhteessa tapahtuu jotakin. 

On tässä kirjassa kelpo juonikin. Asunnottomia kuolee, naisia katoaa ja luita löytyy. Tällä kertaa luiden löytyminen ei ole kovin olennaista, ja vaikuttaakin siltä, että ne on pantu maisemaan vain siksi, että olisi syy saada Nelson ja Ruth yhteistyöhön. 

Suhteessa tapahtuu käänteitä, toden totta. Lukijoiden kärsivällinen odotus palkitaan vihdoin. Valitettavasti käänteitä tulee liikaa, eivätkä kaikki ilahduta ainakaan minua. Lisää tuskallisia lukukokemuksia on siis luvassa.