Olive Kitteridge on aivan erilainen kirja kuin kuvittelin. Kirja koostuu kolmestatoista pienestä tarinasta, joista useimmissa Olive on sivuhenkilö tai piipahtaa ohimennen. Tarinat eivät juuri liity toisiinsa, vaan ovat irrallisia palasia Oliven elämästä.
Teos onkin varsin korkeakirjallinen, onhan se voittanut Pulitzer-palkinnonkin. Niinpä ei olekaan ihme, että minun oli vaikea pysyä tapahtumista kärryillä. Lähes joka luvussa esiintyivät uudet keskeiset henkilöt. Mietin aina pitkään ja selailin aiempia sivuja saadakseni selville, pitäisikö minun tietää, keitä nämä tyypit ovat. Useimmiten se ei selvinnyt. Siihen on syynsä, että luen enimmäkseen suoraviivaisia dekkareita.
Hankaluuksista huolimatta kirja piti otteessaan ja minun on kyllä luettava jatko-osakin.
Olive on eläkeiässä oleva matematiikan opettaja, joka on mielestään aina oikeassa ja muut väärässä. Epäonnistuneisiin kohtaamisiin löytyy vika Oliven mielestä muista. Olive ajattelee ikäviä muista ihmisistä ja usein myös sanoa paukauttaa ajatuksensa ääneen. Ei Olive silti paha ole. Hän on vain särmikäs, suorasukainen ja arvaamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti