Kirjan päähenkilö on sen minäkertoja, harhainen EU-virkamies, joka näkee salaliittoja ympärillään. Lukiessa tulee hyvin tietoiseksi siitä, miten paljon antoisampi on kirja, jossa ulkopuolinen kertoja esittelee henkilöt ja kuvailee tapahtumia. Tai päähenkilö, joka ajattelee kirkkaasti ja näkee oman kuplansa ulkopuolelle.
Kirja perustuu virkamiehen päiväkirjoihin, joissa hän kuvailee elämäänsä yhtenä rattaana isossa koneistossa. Virkamies kuluttaa päivänsä seuraten ympäristöään ahdistuneena ja epäillen työkavereitaan milloin mistäkin. En oikein syttynyt kirjan virkamiehelle ja hänen ponnisteluilleen selvitä taas yhdestä päivästä. Virkamies pelkää saavansa potkut ja samaan aikaan haaveilee sanovansa itsensä irti.
Kursiivin käyttöä tehokeinona tulisi aina perustella itselleen jotekin. Hammasrattaassa kursiivia on käytetty yltäkylläisesti. Kun kirjassa lisäksi käytetään runsasta, kuvailevaa kieltä, alkaa se olla liian taiteellinen minun makuuni. Joku muu saa tästä varmasti enemmän irti.
Luen kyllä mielelläni muitakin kuin dekkareita, mutta kaipaan napakampaa juonta. Kirjan päähenkilö on kovin itseensä käpertynyt, eikä päästä lukijaa lähelle.
Kirja saatu kirjailijalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti