Myrkkypuu etenee tahmeasti. Elämäänsä tyytymätön Karen roikkuu ihmisissä, joiden kaltainen hän haluaisi olla. Luin vajaat sata sivua ja hyppäsin sitten loppuun nähdäkseni, mikä salaisuus Karenilla on.
Selasin kyllä välikohtiakin, mutta ne olivat yhtä pitkästyttävän tuntuisia, joten jatkoin selailua loppusivuille saakka. Toden totta, Karenilla on salaisuuksia. Ja lisää syntyy.
Harmi, etten jaksanut paneutua Karenin tylsään elämään. Lopetus olisi ollut sen väärtti.
En ole lukenut Kellyltä yhtään suomennettua kirjaa, englanniksi luin The Ties That Bind ja se oli kyllä kanssa tylsyyden multihuipentuma. Jännistystä ei ollut kuin vasta ihan lopussa, ihmissuhdeongelmia senkin edestä. Mietin että jos kokeilisin Kiviäitejä tai Älä jää pimeään -kirjaa, mutta jos se yksi suomennettu ei nappaa niin jätän minäkin Kellyn loput kirjat lukematta.
VastaaPoistaEli ei ole kääntäjässä vika, eikä hyväkään kääntäjä pelasta huonoa kirjaa :).
VastaaPoista