sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Jenny Rogneby: Leona – Kortit on jaettu

Esikoiskirjailija Jenny Rogneby ylittää odotukset. Kirja on kerrassaan eriskummallisen yllättävä.

Pääosassa on poliisi Leona Lindberg, hänen perheensä ja työkaverinsa. Leonan lapsuudenperhe on lievästi sanottuna oudohko, puoliso taasen tylsä. Leonalla tuntuu olevan keskivaikea asperger eli tunteiden ilmaisussa on haastetta kerrakseen.

Kirja on todellakin yllättävä ja onnistuu yllättämään vieläpä moneen kertaan. Loppuratkaisussakin olisi voinut olla vielä joku koukku. Kirjalle on tulossa jatkoakin ensi vuonna suomeksi.

Kääntäjä ei ihan joka kohdassa ole onnistunut muuttamaan ruotsinkielisiä ilmaisuja suomen kielelle. Pari eniten ärsyttänyttä kirjasin ylös. Alussa pieni tyttö ryöstää pankin. Poliisit miettivät, kuka tyttö mahtaa olla, ja kirjoittavat valkotaululle luultavasti "Vem är flickan?". Kääntäjän mukaan he pohtivat: "Kuka on tyttö?". Nyt oikeesti hei, eiköhän siellä lukisi esim. "Tytön henkilöllisyys?". Tai edes "Kuka tyttö on?".

Toinen ärsyttävä juttu, joka esiintyi kirjassa ainakin puolen tusinaa kertaa, oli savu. Siellä sun täällä haisi esim. olut ja savu. Tai joku haisi inhottavasti savulle. Savunhaju ja tupakan haju ovat nyt menneet vähän sekaisin kääntäjältä. Savun haju olisi täysin irrallinen sivuseikka, mutta tupakan haju sopisi kontekstiin.

Kirja on kuitenkin loistava kaikessa kummallisuudessaan.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kai Ekholm: Tähtisilmä

Itsenäinen jatko-osa Ekholmin edelliselle romaanille, jossa myös seikkailivat yksityisetsivät Kalju ja Kihara. Poliisi Reinikkakin on ainakin hengessä mukana.

Edellinen romaani oli parempi. Hauska tämäkin oli, mutta kovin laihanlainen. Ohkaisuudestako johtunee, että aukkopaikkoja tuntui jäävän paljon. Moni asia tuntui myös kovin epärealistiselta. Tapahtumapaikkana Helsinki ja Suomenlinna. Toki muuallakin piipahdettiin, mutta en muista enää, missä. Ei siis mainitsemisen arvoinen juttu.

Lukemisen arvoinen kuitenkin.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Arttu Tuominen: Murtumispiste

Jatkoa Tuomisen Muistilabyrintille. Odottelin kirjaa ilmestyväksi kirjastoon, turhaan. Lopulta lähestyin kirjastovirkailijaa kysyen, onko kirjaa tilattu. Jo toinen virkailija otti toiveeni tosissaan, ja jo muutaman päivän päästä sain käydä lainaamassa Murtumispisteen.

Rikosylikonstaapeli Janne Rautakorpi on viettänyt viimeisen vuoden mielisairaalassa, koska hän sekosi edellisen kirjan lopussa. Kirja ottaa hienovaraisesti kantaa siihen, miten mielenterveyspotilaat kotiutetaan heppoisin perustein, ilman kummoisempaa seurantaa. Rautakorpikin on vähällä ottaa hengen itseltään heti kotiinpäästyään.

Nuorella poliisilla Liisa Sarajärvellä on vakavantuntuinen suhde toiseen poliisiin ja hääkellot melkein jo kumisevat. Harmi, sillä elättelin toiveita Sarajärven ja Rautakorven suhteutumisesta.

Kirjassa seikkaillaan niin Suomessa kuin Afrikassa, Itä-Euroopassa  ja Atlantin valtamerellä. Suomessa tapahtumat sijoittuvat virkistävästi Poriin. Helsinki ei olekaan tässä kirjassa maailman napa.

Suosittelen.


lauantai 21. toukokuuta 2016

RIKOS - 7 rikostarinaa


Nimensä mukaisesti kirja pitää sisällään seitsemän rikostarinaa, kaikki kotimaisilta jännityskirjailijoilta. Kertomukset ovat lyhyitä, novellinomaisia.

Yllätyin kertomusten korkeasta tasosta. Yksikään ei aiheuttanut myötähäpeää. Paras ja yllättävin oli Paulus Maasalon pankkiryöstötarina Ryöstö.

Sen enempää en lähde tarinoita luonnehtimaan. Lukekaa itse. Ohuehko kirja, kevyttä kesälukemista!

torstai 19. toukokuuta 2016

Mari Jungstedt: Kullan kallis

Onneksi Jungstedt jatkaa myös tutuksi tulleen komisario Anders Knutaksen kanssa puuhailua, vaikka aloitti uudenkin sarjan. Knutaksen rakkaus kauniin Karinin kanssa kukoistaa. Kaikki rikokset kirjassa tehdään silkasta rakkaudesta. Niin on herkkää ja ihanaa, vaikka veri lentää ja luut ryskää.

Todella hyvä kirja ja ihanat henkilöt. Sympaattinen tarina ja onnellinen loppu.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Kati Hiekkapelto: Tumma

Suomalaisessa poliisissa työskentelevä maahanmuuttaja Anna Fekete on tässä kirjassa kotimaisemissaan, entisessä Jugoslaviassa. Tosin Annan äidinkieli on unkari. Tietoni keskisen Euroopan valtioista ja niiden suhteista ovat kovin hajanaiset. Kirjassa vilisevät unkarinkieliset lausahdukset lähinnä ärsyttävät, koska en osaa edes lausua niitä, saati ymmärrä.

Anna joutuu kotiseudullaan pikku seikkailuun, mutta ratkaisee rikoksen ja pari menneisyyden rikostakin näppärästi. Anna myös rakastuu ja pettyy.

Kirjan nimi Tumma viitannee romaneihin, jotka ovat kirjassa aika keskeisessä roolissa.

Suosittelen. Kevyttä, hyvin kirjoitettua lukemista.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava

Tämä on ollut lainassa minulla pienen ikuisuuden. Nyt viimeinen palautuspäivä häämöttää, uusia ei enää voi. Plarasin vähän sillä mielellä, että jos en lukisikaan, vaan palauttaisin ja lainaisin joskus uudelleen. Plaratessa kirja näytti sekavalta, hajanaiselta. Emmin. Tartuin sitten kuitenkin ja aloin lukea. Ja voi, miten se veikään mukanaan.

Yhtenä keskeisenä tapahtumapaikkana on Kansalliskirjaston kupolisali. Kirjan kirjoittaja Kai Ekholm on itse Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016030321209189_uu.shtml). Kirjat näyttelevätkin kirjassa keskeistä roolia. Kirjassa työskentelevää poliisia, juroa Reinikkaa, auttelevat yksityisetsivät Kalju ja Kihara. Mm. näiden typerien nimien vuoksi olin vähällä jättää kirjan lukematta.

Ekholm kirjoittaa hyvin ja luonnehtii henkilöitä taitavasti parilla siveltimenvedon tapaisella toteamuksella. Hahmoista on surullista erota kirjan loppuessa. Kalju, Kihara ja Reinikka ovat todella sympaattisia tyyppejä. Onneksi Kalju ja Kihara hääräävät myös Ekholmin uudessa romaanissa Tähtisilmä, jonka pistin juuri varaukseen kirjastosta. Tätä on saatava lukea lisää!

Kai Ekholm on aika mielenkiintoinen tyyppi myös. Googleta vaikka.

Kirja on tosi hyvä. Lukekaa!


perjantai 6. toukokuuta 2016

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava

Uusi, kiinnostava kirjailija Saksanmaalta. Valitettavasti kirja on hänen neljäs teoksensa tätä sarjaa eikä suinkaan ensimmäinen osa. Lukija pysyy silti hyvin kärryillä. Sarjassa kerrotaan tapahtumista kahden poliisin, Bodensteinin ja Kirchhofin näkökulmasta.

Todella monisäikeinen kirja ja paksu kuin tiiliskivi. Silti erittäin koukuttava. Tobias on istunut vankilassa kymmenen vuotta kahden ikäisensä, silloin 17-vuotiaan teinitytön murhasta. Ruumiita ei koskaan löydetty eikä Tobias muista tapahtuneesta mitään, mutta tuomittiin silti. Vapauduttuaan Tobias palaa pieneen kotikyläänsä, jossa kaikki on kuin ennenkin.

Vähä vähältä kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin alkaa tulla selkoa nuoren Amelie-tyttösen ihmetellessä yhtä sun toista. Kuten kaikissa nykyaikaisissa, aikaansa seuraavissa rikoskertomuksissa, mukana pitää olla joku, jolla on neuropsykiatrinen oireyhtymä. Tässä kirjassa se on autistinen poika, jolla on onkin iso rooli tapahtumissa.

Kirjan henkilögalleria on laaja, mukana ovat tavalla tai toisella kaikki pikkukylän asukkaat plus liuta poliiseja. Jäykähkö, saksalainen teitittely ärsyttää alkuun, mutta siihen tottuu. Kirja ei ole likimainkaan niin jäykkä kuin der Alte :D.

Suosittelen vahvasti! Aivan loistava kirja ja odotan innolla lisää suomennoksia Nelehausilta. Tämän jälkeen on ilmestynyt jo muutama kirja samaa sarjaa, kertoo luotettava ystäväni Wikipedia.