maanantai 27. helmikuuta 2023

Heidi Swain: Joulupuun taikaa

Joulu on mennyt aikaa sitten, mutta vielä löytyy lainapinosta jouluisia kirjoja. Mietin hetken, palauttaisinko tämän odottamaan ensi joulua, mutta tartuin kirjaan kuitenkin lukuaikeissa. Aikamoista rakkaushömppää Joulupuun taikaa on. 

Liza on perinyt puolet joulukuusiyrityksestä, josta ei ole lainkaan kiinnostunut. Yritystä pyörittää Lizan edesmenneen isän ystävä, joka omistaa siitä toisen puolikkaan ja on nyt aikeissa jäädä eläkkeelle. Liza saapuu paikalle, koska haluaa myydä oman osuutensa. Kuinka ollakaan, yrityksen pyörittäjällä on pitkä ja komea poika, joka aikoo jatkaa yritystä. Lienee turha kuvailla tapahtumien kulkua tämän enempää. 

Täysin turhanaikainen kirja, joka on hämmästyttävän paksu. Tyhjänpäiväisen juonen olisi voinut pakata tiiviimminkin, kun lopputulos on kuitenkin selvillä ensimmäisestä sivusta alkaen. 




lauantai 25. helmikuuta 2023

Carin Gerhardsen: Piirileikki

Carin Gerhardsenilta on aiemmin suomennettu Hammarby-sarjan osat Piparkakkutalo, Tuhkimotytöt ja Unilaulu. Muut kirjat ovat olleet erinomaisia, mutta Tuhkimotytöt oli pettymys. Piirileikki on Hammarby-sarjan neljäs osa. Kaikki nämä ovat alunperin ilmestyneet jo kymmenkunta vuotta ennen suomentamista. Jäljellä on vielä neljä osaa, joista seuraavaa odottelen jo kirjaston varausjonossa. Gerhardsenilta on suomennettu myös kirja Musta jää, joka on ilmestynyt Hammarby-sarjan jälkeen.

Piirileikki on huikean jännittävä ja koukuttava. Komisario Conny Sjöberg tiimeineen selvittää murhaa, joka johtaa poliisit kadonneiden tyttöjen jäljille. Vaikka kirjassa on paljon tapahtumaketjuja ja selvitystyötä, on Connyn tiimi kuitenkin koko ajan keskiössä. Poliisit tulevat tutuiksi, samoin heidän elämäntarinansa. Hyvin kiinnostavia persoonia. Myös briiffaus henkilöiden aiempiin vaiheisiin on ensiluokkaista. 

Hammarby-sarja on yksi parhaista lukemistani sarjoista. 




torstai 23. helmikuuta 2023

Mattias Edvardsson: Perhetragedia

Olen aiemmin lukenut Edvardssonilta kirjat Melkein tosi tarina, Aivan tavallinen perhe ja Hyvät naapurit. Kaikki ovat olleet aika kehnoja, joten sietää miettiä, miksi Perhetragedia edes on lukupinossani. Perhetragedia on kolmas osa Lund-trilogiaa, jonka aiemmat osat ovat Aivan tavallinen perhe ja Hyvät naapurit

Kirjassa kerrotaan tapahtumista vuoroin keskeisten henkilöiden näkökulmista. Bill on leskimies, jolla on pieni tytär. Billin kunnollinen ulkokuori rakoilee kirjan edetessä. Karla on pohjoisesta muuttanut opiskelija, jolla on rankka tausta ja vahva tahto päästä yliopistoon. Jennica tekee turhanpäiväistä työtä samalla kun miettii, mitä elämältään haluaa. Väliluvuissa ollaan tapahtumien edellä, joten lukija tietää, mitä on tulossa. Mielenkiinto pysyykin tämän ansiosta hyvin yllä.

Loppuratkaisu on hieman yllättävä ja henkilöiden tunnelmista jää paha maku suuhun. Perhetragedia on kuitenkin paras lukemistani Edvardssonin kirjoista.

Kääntäjä on keksinyt aivan uuden sanan kuvaamaan yhtä henkilöistä: hän on kirjan mukaan oheisriippuvainen. Oikea sana olisi läheisriippuvainen.





tiistai 21. helmikuuta 2023

Annika Eronen & Kari Pusa: Kissa joka kehräsi kuolemaa

Annika Eroselta on aiemmin ilmestynyt kolme kirjaa, joiden pääroolissa on sympaattinen rikoskomisario Hannu Savolainen. Ne ovat Kaivo, Yöhön kadonnut ja Ristiinan enkeli. Sarjan uusimman kirjan Eronen on kirjoittanut yhdessä Kari Pusan kanssa. 

Savolainen on edelleen sympaattinen, mutta silti kotona pukkaa avio- tai oikeastaan avokriisiä. Savolainen ehtii pohdiskella perheasioita pääsemättä puusta pitkään rikosten selvittelyn lomassa. Työ vie aina voiton, ja rikokset selviävät. Kotiasiat eivät.

Kirjassa on kinkkinen juoni, joka panee Savolaisen harmaat aivosolut koville. Siinä sivussa Amor lentelee ahkerasti poliisien yllä. Jännitys säilyy loppuun saakka.






maanantai 20. helmikuuta 2023

Ragnar Jónasson: Lumisokea

Ragnar Jónassonilta on aiemmin suomennettu poliisi Hulda Hermannsdóttirista kertova tuoreehko trilogia Pimeys, Saari ja Sumu. Vasta nyt on herätty kääntämään vanhempaa tuotantoa, poliisi Ari þórista (Thor) kertovaa sarjaa. Ilmankos tämän sarjan ensimmäinen osa tuntuu vähän kankealta. 

Ari þór on opiskellut filosofiaa, mutta vaihtanut sen teologiaan. Teologian opinnotkin jäivät kesken, kun Ari siirtyi poliisikouluun. Ari asustaa Reykjavikissa tyttöystävänsä kanssa, kunnes saa juuri ennen poliisiksi valmistumistaan työpaikan kaukaa pohjoisilta vuonoilta. Ari muuttaa sinne, ja tyttöystävä jää Reykjavikiin. Ari on aika rasittava päähenkilö. Hän on epävarma ja ahdistunut. 

Siglufjörđurin pikkukylässä kaikki tuntevat toisensa. Silti kylässä tapahtuu epäilyttävä kuolemantapaus. Kirjailija ottaa kunkin kertomuksessa mukana olevan henkilön vuorollaan keskiöön ja avaa enemmän tämän ajatuksia. Yllättävän monen kyläläisen ja tulokkaan lähiomaisia on menneisyydessä kuollut äkillisesti. Monella on myös yhteyksiä Tanskaan, mikä on minusta yllättävää. 

Sarja pääsee hyvään vauhtiin, kun jo keväällä ilmestyy seuraava osa. Jospa nuori Arikin vähän ajan mittaan pontevoituisi. En nyt tämän kirjan perusteella lähtisi ihan Agatha Christieen vertailemaan. 




lauantai 18. helmikuuta 2023

Elly Griffiths: Lyhdynkantajat

Lyhdynkantajat on Ruth Galloway -sarjan kolmastoista osa, jos Ruth Gallowayn joulu -miniromaani lasketaan mukaan. Sen lisäksi sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Risteyskohdat, Januksen kivi, Jyrkänteen reunalla, Käärmeen kirous, Korppikuningas, Kadonneet ja kuolleet, Aavekentät, Siniviittainen nainen, Maan alla, Musta enkeli ja Kivikehä. Sarjan edetessä Ruthin ja komisario Nelsonin tytär Kate on kasvanut jo kouluikäiseksi, 9-vuotiaaksi. Nelsonin ja hänen vaimonsa iltatähti Georgekin on jo 2½-vuotias. 

Lyhdynkantajissa Ruth asustaa Cambridgessa miesystävänsä Frankin kanssa, mutta on kovin onneton. Komisario Nelson ajattelee Ruthia paljon enemmän kuin aikaisemmin, koska on mustasukkainen Frankille. Niin lajityypillistä. Vaikka Ruth asuu nyt kauempana, joutuu Nelson pyytämään häntä apuun, kun sarjamurhaaja lupaa paljastaa salaisuutensa vain Ruthille.

Kirja on taas piinaavaa kissa-hiiri-leikkiä Ruthin ja Nelsonin välillä. Lopussa lukija palkitaan. Onneksi jo tänä keväänä ilmestyy sarjan seuraava osa. 

Viihdyn Ruth Galloway -sarjan parissa hurjan hyvin. Niiden tunnelma on ihan omanlaisensa.




keskiviikko 15. helmikuuta 2023

Stephen King: Satumaa

Satumaa on alkuperäiseltä nimeltään Fairy tale. Kuvaavampi suomenkielinen nimi olisikin vaikkapa Olipa kerran. Kirja on nimittäin satua alusta loppuun. Luin sen pitkin hampain, koska en ole fantasiakirjallisuuden ystävä. Halusin kuitenkin nähdä, millaisen sadun King on kehrännyt kasaan. 

Kirjassa on paljon kirjallisuusviittauksia ja yhtymäkohtia moniin tuttuihin satuihin. Luultavasti siinä on myös paljon yhtymäkohtia moniin fantasiakirjoihin, mutta en huomannut niitä, koska en lue fantasiakirjoja. Ainakin Nälkäpeli tuli mieleen kirjan loppupuolella. Sitäkään en ole lukenut kuin takavuosina oppilaiden kirjallisuustöiden kautta. 

Satumaa kertoo 17-vuotiaasta Charliesta, jota elämä on jo ehtinyt kolhia. Koska Charlie on kuuliainen nuorukainen, hän auttaa hädässä olevaa naapurin vanhusta. Vanhuksesta ja Charliesta tulee tietenkin ystävät, ja Charlielle paljastuu vanhuksen hurja salaisuus: pihassa olevan liiterin lattiassa olevasta aukosta pääsee toiseen maailmaan. 

Ja sitten päästäänkin varsinaiseen Liisan Ihmemaahan. Kirja on varsin puiseva ja pitkäveteinen luettava ihmiselle, jota sadut eivät sytytä. Kirjan loppupuolen taisteluepisodi on hyvin puuduttavaa luettavaa. Harmikseni kirjan lopussa tapahtuva Charlien elämän palaaminen ennalleen kuitataan parilla sivulla. 

Kingin mielikuvitus on myös ehtymätön kaikenlaisten ällöttävyyksien kuvailussa. Maan alla asuvan kansan koettelemukset ovat suorastaan vastenmielisiä.

King kirjoittaa aina sujuvaa tekstiä, mutta Satumaa ei saa minulta kehuja. En ole kohderyhmää. 




lauantai 11. helmikuuta 2023

Maria Adolfsson: Syöksyvirtaus

Adolfssonin kuvitteelliseen Doggerlandin saarivaltioon sijoittuva sarja on edennyt jo viidenteen osaansa. Aiemmat osat ovat Harha-askel, Myrskyvaroitus, Meren ja pirun välissä sekä Juokse tai kuole.

Edelleen minua ärsyttävät keksityt paikannimet ja henkilönnimet, jotka muistuttavat jotakin tuttua kieltä, mutta eivät ihan ole sitä. Pääsin kuitenkin ärsytyksestäni nopeasti yli, kun tapahtumat lähtivät rullaamaan. Kirjan tapahtumien sijoittuminen pieneen saarivaltakuntaan, jossa etäisyydet ovat pieniä ja kaikki tuntevat toisensa, jolleivät ole peräti sukua toisilleen, tuo siihen omanlaisensa tunnelman. 

Komisario Karen Eiken Hornby joutuu palaamaan töihin kesken vanhempainvapaansa selvittämään nuoren henkilön epäilyttävää kuolemaa. Karenin yksityiselämän seuraaminen tuokin mukavasti särmää, eikä kirja ole pelkkää poliisityötä. 

Adolfsson on hyvä kirjoittaja, ja kirja oli nopeasti luettu. Hän on myös onnistunut luomaan uskottavan tuntuisen oman maailmansa kirjan henkilöille. 




keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta

Tartuin kirjaan epäilevin mielin, koska kirjan nimi ja kansikuva eivät viehätä minua. Pelkoni oli turha: kirja veti imuunsa heti ensimmäisiltä sivuilta. 

Alussa kuvataan kotona Ruotsissa Agnetan avioliittoa, jossa Agneta tuntee olevansa näkymätön. Agnetan aviomies Magnus on kovin määräilevä, ja Agneta alistuu hänen tahtoonsa. Eräänä päivänä Agneta saa kyllikseen ja ottaa elämänsä omiin käsiinsä. Kovin kliseistä. 

Tynnyrissä kasvanut Agneta lähtee Ranskaan. Aika huikeaa kyllä ihmiseltä, joka ei tunnu koskaan kuulleen esim. muistisairaudesta. Agneta vaikuttaa toisinaan kovin yksinkertaiselta ja oppimattomalta. Hän on pannut omat tarpeensa sivuun, kunnes ei muista sellaisia koskaan olleenkaan. Vähitellen hän on muuttunut näkymättömäksi. 

Huvittavaa kyllä, eniten Agnetan uuden elämän alkamiseen Ranskassa taitaa vaikuttaa matkalla kadonnut puhelin. Kukaan ei saa Agnetaa kiinni, eikä hän voi soitella kellekään saati googlettaa mitään. En kerro enempää Agnetan uudesta elämästä, jotta lukija saa nauttia yllätyksistä. 

Kliseisyydestä huolimatta kirja on viihdyttävä ja sen seurassa olisi viihtynyt pidempäänkin.




maanantai 6. helmikuuta 2023

Marie Bengts: Murha sydänyöllä

Ompelijasta muotisuunnittelijaksi kivunneen, maalta Tukholmaan muuttaneen Hannah Lönnin elämästä kertovassa 1950-luvulle sijoittuvassa sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet kirjat Murha maalaisidyllissä ja Murha muotinäytöksessä. Hannah tuntuu olevan siellä missä tapahtuu, ja hän on kiinnostunut rikosten selvittämisestä. Onpa hän tullut poliisien keskuudessakin tunnetuksi nokkelista johtopäätöksistään. Todellisuudessa hänen rikosten selvittelynsä vaikuttaa samantasoiselta kuin Agatha Christien neiti Marplella: hän on paikalla, katselee ja kuuntelee. 

Hannah Lönn on tätinsä kanssa matkalla öölantilaiseen täysihoitolaan lepäämään jouluksi, kun he joutuvat lumimyrskyn keskelle ja pelastautuvat lähimpään taloon. Talossa on koolla muutenkin sekalainen seurakunta ihmisiä, mm. sen omistavat sisarukset Berta, Elvira ja Gabriel, Gabrielin lapset Pierre ja Lizzie, taloudenhoitaja Magda, Gabrielin uusi vaimo, rovasti ja ruustinna sekä vielä muutama miekkonen. Kirja on liki kuusisataasivuinen ja mietinkin lukemaan alkaessani, mahtaako Hannahin persoona kantaa loppuun saakka. 

Suotta huolin: kirja etenee jouhevasti ja sen parasta antia on talonväen keskinäinen sanailu. Kukaan ei pidä toisistaan ja kaikki ovat riidoissa keskenään. Tilanne eskaloituukin pariin murhaan, jotka eivät tunnu huolettavan ketään. Joulusta huolimatta joulurauhasta ei ole tietoakaan. 

Opin kirjasta uuden termin: pataankastajaiset. Kyseessä on ruotsalainen joulunalustraditio dopp i grytan. Siinä leipäpaloja kastetaan kinkun keitinliemeen. En olisi pannut pahakseni, vaikka kääntäjä olisi termin selittänyt parilla sanalla. 

Bengtsin kirjoja lukiessa hämmästyttää aina, miten kaukana ruotsalainen 1950-luku on suomalaisesta samasta aikakaudesta. Suomalaisia 1950- tai 1960-luvusta kertovia kirjoja lukiessa löytää tuttuja juttuja ja tietää, mistä puhutaan. Ruotsalaisissa aikalaiskirjoissa ollaan aivan eri maailmassa. Niissä ollaan kenties niin eri yhteiskuntaluokassa, ettei yhtymäkohtia löydy. 

Kirjassa ärsytti kääntäjän tapa käyttää sanaa myteri myräkän sijaan. Myteri on murresana, joka harvalle tarkoittaa samanlaista lumimyrskyä kuin myräkkä.  




lauantai 4. helmikuuta 2023

Kristina Ohlsson: Myrskynvartija

Myrskynvartija on yhdestoista suomennettu dekkari Kristina Ohlssonilta. Fredrika Bergman -sarjasta pidin. Siihen kuuluvat kirjat Nukketalo, Tuhatkaunot, Varjelijat, Paratiisiuhrit, Daavidintähdet ja Syntitaakka. Martin Benner -sarjasta en pitänyt. Siinä on kolme osaa: Lotus blues, Mion blues ja Korkein tarjous kuolemasta. Lisäksi Ohlssonilta on ilmestynyt kauhuromaani Sairaat sielut

Nyt alkaa aivan uusi sarja, jonka pääosissa ovat maalle muuttanut entinen pörssihai, nykyinen käytettyjen tavaroiden kauppias August Strindberg ja paikallisessa poliisissa työskentelevä Maria Martinsson. Tapahtumapaikkana on pieni Hovenäsetin kylä Ruotsin länsirannikolla. 

Kirja on paksumpi kuin muut viime aikoina lukemani dekkarit, yli viisisataa sivua. Alussa tuntui, että sään kuvailua on aivan ylenpalttisesti. Tuli jo selväksi, että tuulee, sataa ja myrskyää. Tuntuukin siltä, että kirja olisi voitu kirjoittaa vähän tiiviimminkin. Huomasin toistuvasti hyppääväni osan tekstistä yli aukeaman loppupuolelle lukiessani vain tapahtumien etenemisen kannalta keskeiset kohdat ja dialogin. Aina piti palata takaisin lukemaan väliinjääneet kohdat, vaikka eipä niissä mitään tärkeää ollut. 

Uusi Hovenäset-sarja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja mukaansa tempaavalta. Tapahtumat ovat monisyisiä ja henkilöihin tuodaan syvyyttä kuvailemalla heidän henkilökohtaista elämäänsä. Kirja ei niinkään ole jännittävä, mutta se on viihdyttävä lukukokemus.