Olen aiemmin lukenut Edvardssonilta kirjat Melkein tosi tarina, Aivan tavallinen perhe ja Hyvät naapurit. Kaikki ovat olleet aika kehnoja, joten sietää miettiä, miksi Perhetragedia edes on lukupinossani. Perhetragedia on kolmas osa Lund-trilogiaa, jonka aiemmat osat ovat Aivan tavallinen perhe ja Hyvät naapurit.
Kirjassa kerrotaan tapahtumista vuoroin keskeisten henkilöiden näkökulmista. Bill on leskimies, jolla on pieni tytär. Billin kunnollinen ulkokuori rakoilee kirjan edetessä. Karla on pohjoisesta muuttanut opiskelija, jolla on rankka tausta ja vahva tahto päästä yliopistoon. Jennica tekee turhanpäiväistä työtä samalla kun miettii, mitä elämältään haluaa. Väliluvuissa ollaan tapahtumien edellä, joten lukija tietää, mitä on tulossa. Mielenkiinto pysyykin tämän ansiosta hyvin yllä.
Loppuratkaisu on hieman yllättävä ja henkilöiden tunnelmista jää paha maku suuhun. Perhetragedia on kuitenkin paras lukemistani Edvardssonin kirjoista.
Kääntäjä on keksinyt aivan uuden sanan kuvaamaan yhtä henkilöistä: hän on kirjan mukaan oheisriippuvainen. Oikea sana olisi läheisriippuvainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti