Myrskynvartija on yhdestoista suomennettu dekkari Kristina Ohlssonilta. Fredrika Bergman -sarjasta pidin. Siihen kuuluvat kirjat Nukketalo, Tuhatkaunot, Varjelijat, Paratiisiuhrit, Daavidintähdet ja Syntitaakka. Martin Benner -sarjasta en pitänyt. Siinä on kolme osaa: Lotus blues, Mion blues ja Korkein tarjous kuolemasta. Lisäksi Ohlssonilta on ilmestynyt kauhuromaani Sairaat sielut.
Nyt alkaa aivan uusi sarja, jonka pääosissa ovat maalle muuttanut entinen pörssihai, nykyinen käytettyjen tavaroiden kauppias August Strindberg ja paikallisessa poliisissa työskentelevä Maria Martinsson. Tapahtumapaikkana on pieni Hovenäsetin kylä Ruotsin länsirannikolla.
Kirja on paksumpi kuin muut viime aikoina lukemani dekkarit, yli viisisataa sivua. Alussa tuntui, että sään kuvailua on aivan ylenpalttisesti. Tuli jo selväksi, että tuulee, sataa ja myrskyää. Tuntuukin siltä, että kirja olisi voitu kirjoittaa vähän tiiviimminkin. Huomasin toistuvasti hyppääväni osan tekstistä yli aukeaman loppupuolelle lukiessani vain tapahtumien etenemisen kannalta keskeiset kohdat ja dialogin. Aina piti palata takaisin lukemaan väliinjääneet kohdat, vaikka eipä niissä mitään tärkeää ollut.
Uusi Hovenäset-sarja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja mukaansa tempaavalta. Tapahtumat ovat monisyisiä ja henkilöihin tuodaan syvyyttä kuvailemalla heidän henkilökohtaista elämäänsä. Kirja ei niinkään ole jännittävä, mutta se on viihdyttävä lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti