maanantai 6. helmikuuta 2023

Marie Bengts: Murha sydänyöllä

Ompelijasta muotisuunnittelijaksi kivunneen, maalta Tukholmaan muuttaneen Hannah Lönnin elämästä kertovassa 1950-luvulle sijoittuvassa sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet kirjat Murha maalaisidyllissä ja Murha muotinäytöksessä. Hannah tuntuu olevan siellä missä tapahtuu, ja hän on kiinnostunut rikosten selvittämisestä. Onpa hän tullut poliisien keskuudessakin tunnetuksi nokkelista johtopäätöksistään. Todellisuudessa hänen rikosten selvittelynsä vaikuttaa samantasoiselta kuin Agatha Christien neiti Marplella: hän on paikalla, katselee ja kuuntelee. 

Hannah Lönn on tätinsä kanssa matkalla öölantilaiseen täysihoitolaan lepäämään jouluksi, kun he joutuvat lumimyrskyn keskelle ja pelastautuvat lähimpään taloon. Talossa on koolla muutenkin sekalainen seurakunta ihmisiä, mm. sen omistavat sisarukset Berta, Elvira ja Gabriel, Gabrielin lapset Pierre ja Lizzie, taloudenhoitaja Magda, Gabrielin uusi vaimo, rovasti ja ruustinna sekä vielä muutama miekkonen. Kirja on liki kuusisataasivuinen ja mietinkin lukemaan alkaessani, mahtaako Hannahin persoona kantaa loppuun saakka. 

Suotta huolin: kirja etenee jouhevasti ja sen parasta antia on talonväen keskinäinen sanailu. Kukaan ei pidä toisistaan ja kaikki ovat riidoissa keskenään. Tilanne eskaloituukin pariin murhaan, jotka eivät tunnu huolettavan ketään. Joulusta huolimatta joulurauhasta ei ole tietoakaan. 

Opin kirjasta uuden termin: pataankastajaiset. Kyseessä on ruotsalainen joulunalustraditio dopp i grytan. Siinä leipäpaloja kastetaan kinkun keitinliemeen. En olisi pannut pahakseni, vaikka kääntäjä olisi termin selittänyt parilla sanalla. 

Bengtsin kirjoja lukiessa hämmästyttää aina, miten kaukana ruotsalainen 1950-luku on suomalaisesta samasta aikakaudesta. Suomalaisia 1950- tai 1960-luvusta kertovia kirjoja lukiessa löytää tuttuja juttuja ja tietää, mistä puhutaan. Ruotsalaisissa aikalaiskirjoissa ollaan aivan eri maailmassa. Niissä ollaan kenties niin eri yhteiskuntaluokassa, ettei yhtymäkohtia löydy. 

Kirjassa ärsytti kääntäjän tapa käyttää sanaa myteri myräkän sijaan. Myteri on murresana, joka harvalle tarkoittaa samanlaista lumimyrskyä kuin myräkkä.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti