Kirja onkin oikein hyväntuulinen kuvaus 50-luvun kansankodista, pienen kylän juoruakoista ja siellä tapahtuvasta murhasta. Kaikki tietävät naapureistaan kaiken, mutta kukaan ei kerro poliisille mitään. Kylään saapuu vieraisille tukholmalaisneitokainen Hannah Lönn sukulaistätiään auttelemaan. Hannah alkaa selvittää heti saapumisensa jälkeen tapahtunutta murhaa poliisin suureksi harmiksi.
Kirjassa kuvaillaan henkilöitä herkullisesti ja huumorin pilkahduksia riittää. Häpeälliset salaisuudet, kuten avioton lapsi tai kevytkenkäisyys eivät nykymittapuun mukaan ole juurikaan mitään. Murhan syyksi sentään paljastuu salaisuus, joka ei nykyäänkään olisi hyväksyttävää käytöstä.
Suomentaja Ulla Lempiseltä haluaisin kysyä, miksi hän ei ole kääntänyt sanaa kaffekuula? Muutoin kirjassa puhutaan kahvin keittämisestä ja kahvin juomisesta, mutta liedelle pannaan aina kaffekuula. Todella ärsyttävää. Kaffekuulalla tarkoitetaan nähtävästi kahvipannua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti