sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Kale Puonti: Topi

Puontin ytimekkäästi nimettyjen kirjojen Pasilan Myrkky -sarja on edennyt jo seitsemänteen osaansa. Aiemmat osat ovat ManniMiloSaarni, Aribo, Fadi ja Joni

Tällä kertaa pääosassa on pikkurikollinen Topi. Kirja alkaa vähän tavanomaisesti rikkaiden liikemiesten juhlilla, joihin hankitaan luksushuoria. Juoni ei ole kummoinen kaiken kaikkiaankaan. Enemmän lienee tarkoitus esitellä poliisin eri osastojen toimintaa. 

Huumepoliisin väki on kuitenkin sanavalmista ja hörähtelin lukiessani muutaman kerran puoliääneen. Parasta kirjassa onkin yhteen hitsautunut poliisiporukka, joka tuntee toisensa läpikotaisin. 




perjantai 7. helmikuuta 2025

Kirsi Karhu: Jätkänkynttilä

Kirsi Karhu lähestyi minua tarjoten esikoisdekkarinsa luettavaksi. Hän itse kuvailee kirjaa "pehmodekkariksi ripauksella pohjoista tummuutta". Kirja on jo jonkin aikaa odotellut, että olen saanut purettua kirjastokirjojen muodostamaa sumaa. 

Jätkänkynttilä on rovaniemeläinen silta, paikallinen maamerkki. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Rovaniemelle revontulten alle. Tapahtumien keskiössä on paikallisten runosivusto netissä, tosin runoryhmäläisten runot ovat kovin samanlaisia sisällöltään ja teemoiltaan. En ole kovin harjaantunut runojen tutkija, mutta runojen samankaltaisuus on silmiinpistävää. 

Jätkänkynttilän kieli on paikoin kömpelöä ja hieman harjaantumattoman oloista, kuten usein esikoisdekkareissa tuppaa olemaan. Kirjassa on yksi minäkertoja, Marina, joka kertoo tapahtumista omasta näkökulmastaan. Muutoin kaikkitietävä kertoja seuraa tapahtumia. Muutaman kerran minä-vetoisessa osassa puhutaan vahingossa yhtäkkiä Marinasta tai viittaussuhteet ovat väärin. Epäselväksi jää, miksi juuri tämä henkilö on saanut minäkertojan roolin. Hän ei vaikuta olevan muita keskeisemmässä asemassa. Kirja olisi hyötynyt vielä parista oikolukukierroksesta ja joidenkin kohtien selkeyttämisestä. 

Yllä mainittu Marina työskentelee paikallisessa hotellissa, ja se ja sen työntekijät ovatkin tapahtumien polttopisteessä. Yhden hotellivirkailijan puoliso on poliisi, ja tätä kautta myös poliisilaitoksen väki tulee tutuksi. Poliiseista Jukka avaa eniten ajatuksiaan lukijalle, Jukan lähipiirin naiset jäävät etäisemmiksi. Outoja tyyppejä riittää, ja kun nainen löydetään kuolleena, epäillyistä ei tule pulaa. Osa hahmoista on kiehtovan kummallisia. En osannut itsekään arvata syyllistä. Siksi kirja olikin aivan pakko lukea loppuun. 

Pienistä puutteistaan huolimatta kirjassa on outoa vetovoimaa. Tapahtumat ja henkilöt ovat tavallista kummallisempia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana silta herätetään henkiin ja elollistetaan alku- ja loppusanojen kertojaksi. 

Kirjassa on potentiaalia. Takakannessa mainitaan sen olevan Rovaniemi-dekkarisarjan ensimmäinen osa, joten jatkoa lienee odotettavissa. Aion lukea seuraavankin osan.





maanantai 3. helmikuuta 2025

Riina Law: Puolikkaat pojat - Perheen tarina kiusaamisesta ja kouluväkivallasta

Olen sanaton. Aivan järkyttävää sontaa, mitä Law'n perhe on joutunut kestämään. 

Kirja on tositapahtumiin perustuva narratiivinen tietokirja, joka kertoo Law'n perheen kahden pojan peruskoulutaipaleesta kahdeksan vuoden ajalta. Toinen joutui opiskelemaan yhdeksännen luokan kotona kiusaamisen takia, toinen lopulta vaihtoi koulua. Kiusaaminen sai aivan järkyttävät mittasuhteet. 

Kaikki alkaa tavanomaisesta (vaikka kiusaaminen ja väkivalta ei koskaan saisi normalisoitua tavanomaiseksi) pelottelusta ja tuuppimisesta kotimatkalla. Vaikka perheen äiti puuttui tilanteeseen heti ja soitti kiusaajien kotiin, kiusaaminen jatkui. Pikku hiljaa kiusaajien määrä lisääntyi ja he liikkuivat isoina laumoina, käyden perheen oven takana ja pihalla uhkailemassa ja kiviä heittelemässä. Kun tilanteet alkoivat eskaloitua, yritti perhe kaikkensa saadakseen apua pojilleen ja kiusaajille. 

Kiusaamista tapahtui myös koulussa, jossa sen selvittely ei useinkaan sujunut kovin hyvin. Vaikka koulussa käytettiin selvää väkivaltaa perheen poikaa kohtaan, ei koulu toiminut asianmukaisesti. Koulun toiminta näyttäytyy kirjassa varsin kädettömänä. Toki kiusaamisen huomaaminen ja siihen puuttuminen on yhä vaikeampaa yhä suuremmissa kouluissa, joissa kukaan opettaja ei tunne kaikkia oppilaita. Kasvottoman massan osana on helppo tehdä ilkeyksiä. Silti koulun henkilöstöllä on tiedossaan Opetushallituksen ohjeistus kiusaamistapauksissa toimimiseksi. 

Riina Law'lla on puolellaan vahva tausta viestinnästä, sovittelusta ja pedagogiikasta. Hän osaa valita sanansa ja tietää, miten lähestyä vastapuolta kiusaamistapauksia selviteltäessä. Law jaksaa uskomattoman pitkään kohdata kiusaajat ja heidän vanhempansa yhä uudelleen, vaikkei siitä lopulta mitään hyötyä näytä olevan. Lukija voi vain kuvitella, miten heikommilla vuorovaikutustaidoilla varustettu vanhempi pärjäisi tässä suossa. Tapa, jolla Law käsittelee tapahtumia kiusaajien, näiden perheiden, poikiensa ja miehensä kanssa, saa toivomaan vastaavanlaisilla taidoilla varustettuja aikuisia jokaiseen kouluun. 

Kirjassa nousee keskeisiksi tekijöiksi erityisesti kaksi kiusaajaa, jotka pelottelevat muutkin osallistumaan kiusaamiseen. On mielenkiintoista ja surullista, miten tämän parivaljakon toimia eivät viranomaisetkaan saa loppumaan. Kirja jääkin pitkäksi aikaa mieleen pyörimään: miten kiusaamisen lopettaminen ei onnistu aikuisilta tai viranomaisiltakaan. 

Law kirjoittaa selkeästi ja johdonmukaisesti. Kirjan alussa on selkeästi kerrottu, että henkilöiden nimet on muutettu ja tapahtumia sekoiteltu sen verran, ettei ketään pysty tunnistamaan. Kirjassa on paljon informaatiota, mutta se on ujutettu kertovan tekstin sekaan eikä hidasta lukemista. Kirja onkin nopeasti luettu, koska se ei päästä otteestaan. 





lauantai 1. helmikuuta 2025

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen

Kirja on jatkoa Ikolan (nykyään Viitala) kirjalle Oikein nurin, joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran 2011, mutta kertoo 2000-luvun alusta. Uudessa kirjassa palataan Annin elämään viitisentoista vuotta myöhemmin. 

Kirjan alussa mietin, jaksankohan lukea tätä, kun Anni tuntui niin kovin naiivilta ja menneessä elävältä. Kun Anni saa vieraakseen ystävänsä teini-ikäisen tyttären, muuttuu Annin elämä mielenkiintoiseksi ja kirjaan tulee imua. 

Luinkin kirjan sitten liki yhdellä istumalla päivässä. Annin seisahtunut elämä saa Liinan visiitin myötä uutta potkua ja Anni palaa rakastamansa neulomisen pariin. Annin sosiaalinen elämäkin virkistyy neeuleporukan myötä ja yllättäen treffikutsujakin alkaa tulla. Ainoa, mikä tökkii, on Annin jatkuva menneiden muistelu. Vaikka avioerosta on 15 vuotta, miettii hän yhä eroamisen aikoja ja jahkailee, ettei ehkä olisi kuitenkaan halunnut erota. Samalla tapaa Anni haikailee blogien kulta-aikaa ja jaksaa pähkäillä blogien ja sosiaalisen median eroja. Itsekin olen aikoinaan kirjoitellut blogia, mutten sitä nykyään muistele. Ajat muuttuvat. 

Kirjassa on mainio tunnelma, oikea hyvänmielen kirja, jossa on sopivasti huumoriakin. 














Louise Penny: Salaisuuksien hinta

Salaisuuksien hinta on Armand Gamache -sarjan kahdestoista kirja. Gamachen eläkepäivät eivät kestäneet kauaa, kun hän jo otti vastaan paikan Sûretén poliisinkoulutusakatemiassa. Akatemian toiminnassa on paljon mätää, kuten aiemmin oli Sûretéssäkin. Gamache jatkaa epäkiitollista puhdistustyötään poliisikadettien joukossa, kun tapahtuu murha.

Three Pinesin viehättävä pikkukylä on taas isossa roolissa. Voi kunpa kirjan pikkukylään voisi muuttaa! Harvoin olen kirjoissa tavannut paikkaa, jossa toivoisin asuvani ja eläväni. 

Gamache odottaa kirjassa ensimmäistä lapsenlastaan. Kirjan viehätys perustuukin pitkälti siihen, miten tutuiksi ja läheisiksi henkilöt tulevat lukijalle kuudensadan sivun aikana. Tällä kertaa paneudutaan tavallista enemmän Gamachen taustaan. 

Hauskana yksityiskohtana kirjassa esitellään huolellisesti mielenkiintoinen ja outo urheilulaji, josta harva on kuullut: suunnistus. Googlasin asiaa, ja toden totta, suunnistus näyttää olevan enimmäkseen Suomen ja Ruotsin lempilaji, joskin Euroopassakin sitä harrastetaan. Tuntuu hassulta, että jotkut eivät ole kuulleetkaan lajista, joka on jokaiselle suomalaiskoululaiselle tuttu syksyisiltä liikuntatunneilta. 

Suomentanut Timo Korppi






sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Freida McFadden: Sarjamurhaajan tytär

Olen lukenut McFaddenilta aiemmin kirjat Kotiapulainen, Kotiapulaisen salaisuus ja Eristysvanki. En ole millekään aiemmista kirjoista antanut kovin hyvää arvostelua, joten taas uuden saman kirjailijan kirjan lukeminen lienee jokin masokismin muoto. 

Vaan Sarjamurhaajan tytär pääsi yllättämään. Kirjan alku tuntuu puisevan tyypilliseltä amerikkalaiselta romaanilta, jossa minäkeskeinen minäkertoja vatvoo asioitaan. Aika pian tapahtumat alkoivat kuitenkin kehittyä mielenkiintoiseen suuntaan. 

Nora on menestyvä kirurgi, jonka kuuluisa sarjamurhaajaisä istuu vankilassa. Joku alkaa toistaa 26 vuoden takaisia murhia, ja Nora joutuu epäillyksi. Tilanteet etenevät huimaa vauhtia ja yllätyksiä tulee yksi toisensa perään. 

Kirja on hyvin intensiivinen ja jännittävä. 

Suomentanut Jussi Tuomas Kivi





perjantai 24. tammikuuta 2025

Kristina Ohlsson: Varjopaikka

Varjopaikka jatkaa Strindberg-sarjaa yhtä tiiliskiven paksuisena kuin aiemmatkin osat, Myrskynvartija ja Jäänmurtaja. Varjopaikka on kömpelö kirjan nimi, koska arvatenkin sillä tarkoitetaan varjonpaikkaa eli paikkaa, johon aurinko ei porota. Useammin käytetään muotoa varjonpaikka kuin varjopaikka

Kirjan paksuus ei lukiessa ole haitaksi. Tapahtumat etenevät tasaista tahtia, eikä suvantopaikkoja tule. Aika ajoin tapahtumat äityvät suorastaan kuumottaviksi. 

August Strindberg pitää vanhantavarankauppaansa ja asuu yhdessä poliisi Maria Martinssonin kanssa rannikon pikkukylässä. Kylän rauhan rikkoo rannalta löytyvä ruumis, joka liittyy jollain tavalla kolmenkymmenen vuoden takaiseen murhaan. Tapausta ratkovat niin poliisi, paikalliset asukkaat, kirjaa kirjoittava toimittaja kuin isäänsä etsivä nuori nainen. Tämä henkilögalleria kaikkine oheispuuhineen täyttää kirjan sivut tehokkaasti. 

Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi ja lähelle. Tunnelma on lämminhenkinen. 

Suomentanut Pekka Marjamäki






sunnuntai 19. tammikuuta 2025

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

Kardemummajoulu päättää Kahvila Koivu -sarjan, jossa ovat aiemmin ilmestyneet KorvapuustikesäTaatelitalviSahramisyksy ja Sitruunakevät. Sarjan viimeisessä osassa Kristiina odottaa Tomminsa kanssa talvivauvaa, joka harmittavasti ei ehdi syntyä ennen kirjan päättymistä. Näkisin tässä oivan tilaisuuden sarjan jatkumiselle... 

Kirja on hyvän mielen kirja, jossa tapahtuu aika vähän mitään yllättävää. Sujuvaa tekstiä on kuitenkin mukava lukea. Kirjan tunnelma on lämmin ja leppoisa. Asiat järjestyvät, vaikka mitä hankalaa tapahtuisi. 




lauantai 18. tammikuuta 2025

Jenny Colgan: Joulu unelmien kartanohotellissa

Joulu unelmien kartanohotellissa kuuluu Koti pikkusaarella -sarjaan, jonka aiemmat osat ovat Suolaisten tuulten saariVuorovetten ranta sekä Joulu suolaisten tuulten saarella, joulukirja sekin. 

Sarja kertoo Muren pikkusaarella asuvasta Florasta, hänen miehestään Joelista, koko suuresta Floran perheestä ja kaikista saaren asukkaista. Keskiöön nousee tällä kertaa Floran kahvilassa, Kesäkeittiössä, työskentelevä Isla, joka siirtyy saaren hotellin keittiöön töihin. Kertomus painottuukin vahvasti hotellin keittiöhenkilökuntaan. 

Tarina ei ollut niin koskettava kuin sarjan aiemmat osat. Kylään pystytetty jouluvaloa esittävä valtava enkelipatsas ei oikein auennut minulle. Se tuntui kovin yliampuvalta ja vaikeasti kuvailtavalta. Helpompi olisi mielessä visioida tavalliset jouluvalot. 

Tarinan loppu jäi osin auki, joten jatkoa lienee odotettavissa, vaan mahtaako tästä pikkusaaresta enää saada mitään irti.

Suomentanut Paula Takio




tiistai 14. tammikuuta 2025

Joona Keskitalo: Suo, joka upposi

Takamailla-sarjassa on aiemmin ilmestynyt kirja Saari, joka repesi. Sarjan osat ovat täysin itsenäisiä ja ne voi lukea haluamassaan järjestyksessä. 

Suo, joka upposi sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle kasitien varteen, pieneen Revonlahden kyläpahaseen. Tai ennemmin asutuskeskittymään kasitien varrella. Paikassa on vanha huoltoasema ja muutama talo, Siellä asuu nuori Maria isänsä ja Ukkonsa kanssa. 

Tapahtumat sijoittuvat 1980- ja 1990-luvun taitteen tuntumaan. Ajankuva on kiehtovasti kuvailtu, vaikka kirjailija ei olekaan itse elänyt vielä silloin. Kirjassa syntyy kuusi ruumista, ja jokainen tapahtuma esiintyy omassa luvussaan. Luvassa on sangen yllättäviä käänteitä, sujuvaa kieltä, sopivasti huumoria ja surullisia kohtaloita. 

Tässä kirjassa on tunnelma, joka pitää otteessaan. Kirjailija on uskomattomasti saanut luotua alkavan laman ja surkastuvan kylän lopun alun tunnelman. 








lauantai 11. tammikuuta 2025

Peter James: Tuskallinen opetus

Tuskallinen opetus on trilleri, jossa esiintyy Roy Grace -sarjasta tuttu poliisi Glenn Branson. Kirjan on alunperin ilmestynyt jo 1998, eli ennen Roy Grace -sarjaa, jonka ensimmäinen osa ilmestyi englanniksi 2005. 

Pari entisajan filmitähteä kuolee lyhyen ajan sisällä. Rikoskonstaapeli Glenn Branson kiinnostuu jälkimmäisen kuolemasta, joka näyttää itsemurhalta. Samaan aikaan psykologi Michael Tennent joutuu keskelle kummallisia tapahtumia, jotka huipentuvat hänen naisystävänsä katoamiseen. Tapahtumat liittyvät toisiinsa, mutta niitä tutkivat ihmiset eivät osaa yhdistää niitä ennen kuin loppumetreillä, jotka käyvät piinallisen jännittäviksi.

Keskeisenä henkilönä on Tennentin ja Bransonin lisäksi toisen filmitähden poika, jonka kautta paljastuu omituinen elämä, jota hän on joutunut elämään. Kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoittettu, vaikka sijoittunee Jamesin kirjoittajanuran alkupuolelle. Se on myös selvästi rajumpi kuin Roy Grace -sarja. 

Suomentanut Marja Helanen






tiistai 7. tammikuuta 2025

Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät

Jääkylmät silmät on Hammarby-sarjan kuudes osa, joka jäi vahingossa minulta välistä. Ajattelin, että vähän turhaahan sitä enää on lukea, kun tiedän jo tapahtumien taustoista sen, mitä seuraavassa osassa paljastuu. Gerhardsen kirjoittaa kuitenkin niin hyvin, että halusin lukea tämänkin kirjan. Yllätyin, koska lukukokemusta ei haitannut tippaakaan se, että olin lukenut jo seuraavan osan. Joissakin sarjoissa kun se pilaa koko lukukokemuksen. 

Tämän kirjan teemana on perheväkivalta ja kaikki Conny Sjöbergin tiimin tutkittavaksi tulevat naisten katoamiset tuntuvat liittyvän siihen tavalla tai toisella. Tapahtumat etenevät vauhdikkaasti, eikä lukijalle tule tylsää hetkeä. Erityisen koskettavaa on Sjöbergin teini-ikäisen pojan neuvokas toiminta pikku Majkenin elämänlaadun parantamiseksi. 

Suomentanut Maija Jokimäki




lauantai 4. tammikuuta 2025

John Ajvide Lindqvist: Veteen kirjoitettu

Aiemmin John Ajvide Lindqvist on kirjoittanut mielenkiintoisia kauhukirjoja. Olen lukenut niistä seuraavat: Kultatukka, tähtönenYstävät hämärän jälkeen, Ihmissatama ja Ystävällisyys. Kirjan Kuinka kuolleita käsitellään olen näköjään jättänyt kesken, koska se oli niin vastenmielinen. 

Veteen kirjoitettu aloittaa uuden sarjan, joka näkyy naapurimaassa menevän jo kolmannessa osassa. Sarjan nimi on suomeksi tylsästi Julia Malmros sen päähenkilön mukaan, Ruotsissa sarjan nimi on Verimyrsky. Termi saa kirjassa selityksensä. 

Julia Malmros on entinen poliisi, joka luo menestyksekästä uraa kirjailijana. Hän kirjoittaa omaa rikosskirjasarjaansa. Julia on pyydetty kirjoittamaan uusin osa kuuluisaan Millennium-sarjaan, mutta sitten käykin niin, ettei hänen tekeleensä kelpaakaan. Julia alkaa miettiä päähenkilöiden roolien kääntämistä päälaelleen, ja kuinka ollakaan, Veteen kirjoitettu on kuin vinksautettu Millennium-sarjan kirja. 

Julian kesämökkisaaren viereisellä saarella tapahtuu murha, ja tietenkin Julia osallistuu sen selvittämiseen. Yllättäväksi työparikseen hän saa nuoren, satumaisen rikkaan ja ah, niin ongelmaisen miekkosen. Tapahtumia on ylettömästi ja niiden tiimoilta Kim ehtii käydä monessa maassa. Puolivaiheilla kirja tuntuu hetkellisesti junnaavan paikoillaan, mutta lähtee sitten uuteen nousuun. Yllättäviä käänteitä riittää tappiin saakka. 

Kirja on todella hyvä aluevaltaus kauhukirjailijalta, jonka aiemmissa kirjoissakaan ei ole ollut moittimista. Jään mielenkiinnolla odottamaan keväällä ilmestyvää seuraavan osan suomennosta. 

Suomentanut Laura Kulmala