Ollaan jo Hautalehto-sarjan osassa 13 ja meno jatkuu yhtä hulvattomana kuin ennenkin.
Komisario Antti Hautalehdon henkilökohtaisessa elämässä on muutosten aika. Meinaa Anttia itseäänkin hirvittää, millä tempolla asiat etenevät. Työpaikalla, Porvoon poliisilaitoksella, sentään asiat pysyvät ennallaan, mitä nyt yksi uusi kollega saadaan.
Kirjan tapahtumat lähtevät pienestä välienselvittelystä liikkeelle. Asiat mutkistuvat ja ennen pitkää ruumiitakin tulee. Juonessa ei ole valittamista, se kulkee hyvin ja mutkittelee sopivasti. Jälleen kerran kirjan parasta antia on Antin ja kollegoiden huulenheitto, joka saa välillä hörähtelemään ääneen.
Pidän tällaisista kirjoista, joiden juoni kulkee suoraviivaisesti ihmisten välillä. Ei huumekauppaa, ei mafiaa, ei politiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti