Elly Griffiths: Lukittu huone

Ruth Galloway -sarjassa ollaan jo viidennessätoista osassa. Kirja sijoittuu aikaan, jolloin korona levisi niin Isossa-Britanniassa kuin muuallakin. Koronasulun aikaan Ruth saa yllättävän vieraan ja tapahtuu asioita, joita sarjan seuraajat ovat kieli pitkällä odottaneet monen osan ajan. Mielestäni kirjailija ei ole rankannut tapaamisia lainkaan niin korkealle kuin lukijat, niin latteasti niitä kuvaillaan. 

Vaihteeksi luut ja luurangot eivät ole kovin keskeisessä roolissa, vaikka Ruth onkin forensinen arkeologi. Toki pakollinen luurankokin löytyy, mutta tapahtumat pyörivät nykyajassa ja enimmäkseen elävien tai vasta kuolleiden ihmisten ympärillä. Ruth saa myös uuden naapurin, josta paljastuu ällistyttäviä asioita. 

Kirja on taas luettu aivan liian nopeasti. Itse asiassa se on ohuenpuoleinen ja painettu isolla fontilla paksulle paperille, kuten sarjan muutkin osat. Ruthin valloittava seura pitää tiukasti imussaan ja kirjan soisi jatkuvan vielä pitkään. 

Suomentanut Anna Kangasmaa

Camilla Läckberg & Henrik Fexeus: Kangastus

Kangastus on Camilla Läckbergin yhdessä mentalisti Henrik Fexeuksen kanssa kirjoittaman mentalistitrilogian kolmas osa. Aiemmat osat ovat Mentalisti ja Kultti. Olen aiempien osien kohdalla kritisoinut asioiden loputonta, puuduttavaa toistoa. Nyt siitä on onneksi päästy. Minan jokaista käsienpesua ei raportoida. 

Keskeisimpinä henkilöinä ovat edelleen poliisi Mina Dabiri ja mentalisti Vincent Walder, Minan poliisitiimiä johtava Julia ja muut poliisit Ruben, Adam ja Christer sekä kaikkien perheenjäsenet. Porukka on tullut tutuksi, ja onkin harmi, että Kangastus on trilogian päätösosa, juuri kun on tultu tutuiksi. Kaikki henkilöt ovat kehittyneet ihmisinä huomattavasti kuluneiden kolmen kirjallisen vuoden aikana. 

Juoni on taas huikea ja epätodellinen, mutta se ei tahtia haittaa. Tapahtumat etenevät kiihtyvällä vauhdilla ja kirjan paksuudesta huolimatta turhia taukoja ei tule. Kirjan lähestyessä loppua alkaa jo harmittaa, että näille tutuille henkilöille on jätettävä hyvästit. Loppuratkaisu on järisyttävä.

Robert Thorogood: Kuolema kylässä

Kuolema kylässä on Thamesjoen murhat -sarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa tutustuimme muutamaan kylän asukkaaseen, jotka 78-vuotiaan rautarouva Judth Pottsin johdolla innostuivat ratkomaan murhaa. Tässä kirjassa Judith on jälleen ystävättärineen epäilyttävän kuolemantapauksen parissa. 

Judith muodostaa mielenkiintoisen kolmikon ystävättäriensä kanssa: Suzie on koiranulkoiluttaja, joka haaveilee kuuluisuudesta ja tekee töitä radiossa, Becks puolestaan on kirkkoherran vaimo. Kolmikko on ystävystynyt ylikonstaapeli Tanikan kanssa, joka työskentelee samojen kuolemantapausten parissa.

Kuolema kylässä on Agatha Christie -tyylinen suljetun huoneen murha. Uupumattomalla tarmolla leidit puurtavat rikkaan aatelismiehen kuoleman parissa. Pidän huumorista, jota naiset kylvävät ympärilleen. Pidän myös asenteesta, jolla he raivaavat esteet tieltään. 

Ulf Kvensler: Erämaa

Ulf Kvensler on tullut tunnetuksi suosittujen tv-sarjojen käsikirjoittajana. Erämaa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja ei oikein lähtenyt liikkeelle ja lukeminen kesti kauan. Olen kuitenkin lukenut paljon kehuja tästä kirjasta, joten annoin sille mahdollisuuden. 

Anna ja Henrik ovat pariskunta, jolla on tapana käydä vaeltamassa Pohjois-Ruotsissa joka vuosi. Mukaan lähtee aina myös molempien ystävä Milena. Tänä vuonna mukaan lähtee myös Milenan uusi poikaystävä Jacob, joka haluaa vaelluksen suuntautuvan vaativampaan maastoon Luoteis-Ruotsin vuorilla. 

Tarinaa kerrotaan vuoroin paikan päältä, vuoroin sairaalasta, johon Anna on päätynyt epäonnisen reissun jälkeen. Vähitellen piirtyy esiin kuva ihmisten välisten suhteiden monimutkaisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Kirja on lähes silkkaa vaeltamista epäinhimillisissä olosuhteissa. Ei kauhean kiinnostavaa. Selvää on, että Annan kertomukseenkaan ei välttämättä voi luottaa. 

Ann Rosman: Marstrandin myrkyttäjä

Lukiessani Karin Adler -sarjan viimeisintä osaa (Arvoitus pinnan alla) tajusin, että minulla on sitä edeltävä osa lukematta. Sarjan kirjojen suomennokset ovat myös ilmestyneet epäjärjestyksessä. Aprikoin ensin, viitsinkö edes enää tarttua väliin jääneeseen kirjaan.

Marstrandin myrkyttäjä osoittautui kuitenkin kiehtovaksi kertomukseksi. Kuten Adlerin kirjoissa yleensäkin, tässäkin kulkee rinnan kaksi kertomusta, joista toinen sijoittuu 1800-luvun alkuvuosiin, toinen nykypäivään. Tapahtumapaikkana on lounaisessa Ruotsissa sijaitseva aateliskartano ja sen elinpiiriin kuuluvat pikkutilat. Nykypäivän aateliset elävät niin menneen maailman lumoissa, että heidänkin tarinansa voisi aivan hyvin olla parinsadan vuoden takaa. Välillä on vaikea muistaa, että tosiaan ollaan nykyajassa. 

Kirjassa on aivan valtavasti henkilöitä, ja heidän sukulaissuhteistaan on vaikea pysyä kartalla. Oikeustieteen opiskelija Ebba on valinnut tutkittavakseen parinsadan vuoden takaisin Metta Fockin tapauksen. Aatelissyntyistä Mettaa syytettiin miehensä ja kahden lapsensa murhaamisesta heikoin perustein. Metan tarinaa kerrotaan pala kerrallaan nykyaikaan sijoittuvan kertomuksen ohessa, jossa Ekebladin aatelissuvun perijät ovat riidoissa keskenään, kun sopivasti hankalin perinnön panttaaja kuolee. Karin Adler tiimeineen selvittelee kuolemantapausta. 

Paikoin olin aivan sekaisin paikoista ja henkilöistä, mutta en silti malttanut laskea kirjaa käsistäni. Adler on tehnyt todella paljon tutkimustyötä kirjan juonen eteen, joka perustuu tositapahtumiin. Erittäin mielenkiintoinen kirja!

Johanna Tuomola: Oikeuden varjo 1

Rikosylikonstaapeli Noora Nurkasta ja hänen työstään Lohjan poliisissa kertova sarja on edennyt jo seitsemänteen osaansa. Olen lukenut kaikki aiemmatkin osat. Luin äsken uudelleen niistä tekemäni muistiinpanot, ja ikävä havaintoni on, että kirjojen surkea suomenkieli on vaikuttanut vahvasti lukukokemuksiini. Vaikka juoni olisi kuinka hyvä, töksähtelevä kieli pilaa lukunautinnon. Onneksi tämä uusin Oikeuden varjo 1 ja tätä edeltävä kirja Liekit yössä ovat olleet parempia laadultaan. Niin vahvana on kehno lukukokemus mielessä, että tätä uusinta olen pantannut lukupinossa, kunnes uusimiskynnys ylittyi. 

Sarjan aiemmat kirjat ovat Tummissa vesissä, Sieppaus, Petoksen anatomia, Minkä taakseen jättää, Murhaaja vierelläsi ja Liekit yössä. On ilo todeta, että uusimmassa kirjassakin teksti on moitteetonta ja helposti luettavaa. Ainoastaan muutama omistusliite puuttui. Omituinen sanonta toistui pari kertaa: jännittävässä tilanteessa päähenkilön vatsassa pirisee. 

Ortopedi Sami Heikura palaa menestyneenä Amerikoista takaisin kotimaahan ja asettuu Lohjalle asumaan, koska hänen lapsensakin asuvat Lohjalla. Tällä kertaa pyöritään Lohjan keskustassa Prisman ja pääkirjaston tuntumassa. Uutena lohjalaisena Sami tuntuu oppivan paikat yllättävän nopeasti. 

Sami saa sairaalaan asiakkaikseen pahoinpideltyjä miehiä, joita poliisi epäilee huumekaupoista. Noora Nurkka selvittelee tapauksia ja ennen pitkää tapahtuu murhakin. Sami on hyvin huolissaan, koska hänen teini-ikäinen tyttärensä tuntuu pyörivän vääränlaisissa porukoissa. 

Sami ja hänen perheensä tulevat hyvin tutuiksi. Nooran yksityiselämä jää vähemmälle huomiolle tässä kirjassa, mikä johtunee siitä, että hän on koko ajan töissä. 

Runsaista juonenkäänteistä huolimatta paketti pysyy hyvin kasassa ja jännitys säilyy loppuun saakka.

Tove Alsterdal: Syväsatama

Tove Alsterdalilta on aiemmin suomennettu Ådalen-sarjan kirjat Juurakko ja Vajoama. Ådalen on Ruotsin itärannikolla suunnilleen Vaasan korkeudella oleva merenlahti, joka muistuttaa jokea. Tapahtumat pyörivät näillä tienoilla. Ådalenin satamilla on joskus vuosia sitten ollut merkityksellinen rooli kaupankäynnissä. Nykyisellään seutu on enimmäkseen harvaan asuttua ja köyhää, kun asukkaat ja teollisuus ovat muuttaneet etelämmäs. 

Seudulla syntynyt poliisi Eira Sjödin on palannut kotiseudulleen töihin jo aiemmissa kirjoissa. Syväsatamassa raskaana oleva Eira on siirretty siisteihin sisätöihin. Kirjan ehdottomasti kiinnostavinta antia on Eiran rento suhtautuminen raskauteen ja siihen, kuka lapsen mahdollinen isä on. 

Satamasta löytyy vanha luuranko. Tutkinnan myötä Eira tutustuu myös oman perheensä menneisyteen. Jännittäviä tilanteitakin osuu kohdalle. Kirja etenee jouhevasti. Ainoastaan Vietnamin sotaan liittyvät vouhotukset olivat irrallisen tuntuisia. 

Marja Aarnipuro: Maakellarin salaisuus

Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan ison viikkolehden toimittajaan Kaarina Riikoseen, jonka tiluksilta löytyy murhattu mies. Samalla tutustutaan toimituksen työntekijöiden hakuprosesseihin niin perinpohjaisesti, että vähempikin riittäisi. Dekkarin lukijalle prosessi, miten jonkun aikakauslehden toimittajat on palkattu, miten monivaiheinen ja tiukka se onkin, on erittäin epäolennainen tieto. Tätä tietoa saadaan toimituksen jokaisesta työntekijästä. Samalla pikkutarkkuudella käydään läpi viisikymppisen Kaarinan parisuhde, vaihdevuosivaivat ja gynekologikäynti. Lieneekö Kaarina kirjailijan alter ego, kun hänen elämäänsä esitellään niin asiantuntevasti.

Viikko-lehden toimitus käy hanakasti toimituksen kynnykselle tuodun murhan kimppuun. Kuten yleensäkin dekkareissa, joissa poliisin kanssa kilvan työskentelevät toimittajat, unohtuu toimittajilta se, että he eivät ole poliiseja. Onkohan oikeassa elämässäkin toimittajilla suuri tarve ratkaista rikoksia niistä kirjoittamisen sijaan? Kaarina työtovereineen pitää sentään poliisin ajan tasalla eikä hakeudu turhan vaarallisiin tilanteisiin.

Kirja on sujuvaa tekstiä, kuinkas muutenkaan. Onhan se ammattikirjoittajan tuotantoa: Marja Aarnipuro on Apu-lehden päätoimittaja. Viikko-lehti kummasti muistuttaa Apu-lehteä: sitä lukevat yli viisikymppiset, puoli seitsemän uutisten seuraajat. Maakellarin salaisuuden kohdalla pitää muistaa myös olla armollinen, onhan se kirjoittajansa esikoisdekkari. 

 

Camilla Grebe & Åsa Träff: Karvas kuin kuolema

Camilla Grebe on yhdessä sisarensa Åsa Träffin kanssa kirjoittanut aiemmin kirjan Levoton mieli. Karvas kuin kuolema jatkaa psykologi Siri Bergmanista kertovaa sarjaa. 

Siri ja hänen kollegansa Aina vetävät rikoksen uhriksi joutuneille naisille tarkoitettua itsehoitoryhmää. Yksi ryhmän jäsenistä murhataan, ja se järkyttää tietenkin kaikkia ryhmäläisiä. Juonessa on runsaasti koukeroita, ja loppuratkaisu ilmaistaan verhotusti. Se on kuitenkin ollut jo luettavissa rivien välistä.

Päähenkilö Siri jää etäiseksi, vaikka hänen elämästään paljon kerrotaankin. Lukijan on vaikea seurata ja ymmärtää Sirin ajattelua. Siri toimii vastoin ammattinsa eettisiä ohjeita ja on myös kovin uhkarohkea. Vielä etäisemmäksi jää Sirin yhtiökumppani Aina, joka saa tyytyä pieneen sivurooliin. 

Kirja on suht nopeasti luettu. Jäin miettimään, kohdellaanko kirjassa tarkoituksella lapsia huonosti, vai eikö kirjailija ole huomannut tätä säännönmukaisuutta.