Lukiessani Karin Adler -sarjan viimeisintä osaa (Arvoitus pinnan alla) tajusin, että minulla on sitä edeltävä osa lukematta. Sarjan kirjojen suomennokset ovat myös ilmestyneet epäjärjestyksessä. Aprikoin ensin, viitsinkö edes enää tarttua väliin jääneeseen kirjaan.
Marstrandin myrkyttäjä osoittautui kuitenkin kiehtovaksi kertomukseksi. Kuten Adlerin kirjoissa yleensäkin, tässäkin kulkee rinnan kaksi kertomusta, joista toinen sijoittuu 1800-luvun alkuvuosiin, toinen nykypäivään. Tapahtumapaikkana on lounaisessa Ruotsissa sijaitseva aateliskartano ja sen elinpiiriin kuuluvat pikkutilat. Nykypäivän aateliset elävät niin menneen maailman lumoissa, että heidänkin tarinansa voisi aivan hyvin olla parinsadan vuoden takaa. Välillä on vaikea muistaa, että tosiaan ollaan nykyajassa.
Kirjassa on aivan valtavasti henkilöitä, ja heidän sukulaissuhteistaan on vaikea pysyä kartalla. Oikeustieteen opiskelija Ebba on valinnut tutkittavakseen parinsadan vuoden takaisin Metta Fockin tapauksen. Aatelissyntyistä Mettaa syytettiin miehensä ja kahden lapsensa murhaamisesta heikoin perustein. Metan tarinaa kerrotaan pala kerrallaan nykyaikaan sijoittuvan kertomuksen ohessa, jossa Ekebladin aatelissuvun perijät ovat riidoissa keskenään, kun sopivasti hankalin perinnön panttaaja kuolee. Karin Adler tiimeineen selvittelee kuolemantapausta.
Paikoin olin aivan sekaisin paikoista ja henkilöistä, mutta en silti malttanut laskea kirjaa käsistäni. Adler on tehnyt todella paljon tutkimustyötä kirjan juonen eteen, joka perustuu tositapahtumiin. Erittäin mielenkiintoinen kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti