Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan ison viikkolehden toimittajaan Kaarina Riikoseen, jonka tiluksilta löytyy murhattu mies. Samalla tutustutaan toimituksen työntekijöiden hakuprosesseihin niin perinpohjaisesti, että vähempikin riittäisi. Dekkarin lukijalle prosessi, miten jonkun aikakauslehden toimittajat on palkattu, miten monivaiheinen ja tiukka se onkin, on erittäin epäolennainen tieto. Tätä tietoa saadaan toimituksen jokaisesta työntekijästä. Samalla pikkutarkkuudella käydään läpi viisikymppisen Kaarinan parisuhde, vaihdevuosivaivat ja gynekologikäynti. Lieneekö Kaarina kirjailijan alter ego, kun hänen elämäänsä esitellään niin asiantuntevasti.
Viikko-lehden toimitus käy hanakasti toimituksen kynnykselle tuodun murhan kimppuun. Kuten yleensäkin dekkareissa, joissa poliisin kanssa kilvan työskentelevät toimittajat, unohtuu toimittajilta se, että he eivät ole poliiseja. Onkohan oikeassa elämässäkin toimittajilla suuri tarve ratkaista rikoksia niistä kirjoittamisen sijaan? Kaarina työtovereineen pitää sentään poliisin ajan tasalla eikä hakeudu turhan vaarallisiin tilanteisiin.
Kirja on sujuvaa tekstiä, kuinkas muutenkaan. Onhan se ammattikirjoittajan tuotantoa: Marja Aarnipuro on Apu-lehden päätoimittaja. Viikko-lehti kummasti muistuttaa Apu-lehteä: sitä lukevat yli viisikymppiset, puoli seitsemän uutisten seuraajat. Maakellarin salaisuuden kohdalla pitää muistaa myös olla armollinen, onhan se kirjoittajansa esikoisdekkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti