Kaisu Tuokko: Kosto

Päätin aloittaa Kaisu Tuokon Eevi Manner -sarjan sen ensimmäisestä osasta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kristiinankaupunkiin. Muistaakseni tämä on ensimmäinen lukemani kirja, jossa ollaan kyseisessä rannikkokaupungissa. Osa henkilöistä onkin suomenruotsalaisella rannikkoseudulla ruotsinkielisiä. 

Vaasassa yleensä työskentelevä rikostutkija Mats Bergholm palaa kotikaupunkiinsa tutkimaan nuoren miehen kuolemaa. Paikallislehden toimittaja Eevi Manner on tietysti kiinnostunut samasta tapauksesta. Lukijalle selviää, että Matsilla ja Eevillä on nuoruudessaan ollut sutinaa. Niin pitkälle ei kirjassa ehditä, että selviäisi, mikä nuoret aikoinaan erotti. Molempien menneisyydessä on muitakin asioita, joista vihjaillaan tuon tuosta, mutta koskaan niitä ei kokonaan avata. Osa luvuista on jonkun päiväkirjaa, josta ei siitäkään kerrota, kenen se oikeastaan on. Lukija saa tyytyä omiin päätelmiinsä. Tässä kohtaa tekisi mieli sanoa: ei näin. Joitakin lankoja olisi hyvä solmiakin kirjan lopussa. 

Kirjan lukeminen eteni nopeasti ja jännitys syyllisen selviämisestä säilyi lähes loppuun saakka. Poliisit on kirjassa kirjoitettu kovin inhimillisiksi, niinpä heillä nousee herkästi tippa silmäkulmaan. Päähenkilö Eevikin vaikuttaa helposti järkyttyvältä, tosin syy jää arvailun varaan. Esikoisdekkariksi kuitenkin kelpo suoritus.

Taidan lukea seuraavankin osan. 

Claire Douglas: Salaisuus talossa nro 9

En ole aiemmin lukenut Claire Douglasin kirjoja, mutta yllätyin positiivisesti. 

Saffy ja Tom, kaksivitonen aviopari, asuvat Saffyn isoäidin omistamassa talossa maaseudulla. Pariskunta odottaa ensimmäistä lastaan. Talossa on meneillään remontti, kun pihalta löytyy luuranko. Tai oikeastaan kaksi. Luurangot osoittautuvat vuosikymmeniä vanhoiksi henkirikoksen uhreiksi. 

Saffy alkaa miehensä kanssa selvitellä, kuka asui talossa murhien aikaan. Saffyn isoäidillä on muistisairaus, joten keskustelu hänen kanssaan on haastavaa. Saffyn äiti Lorna saapuu Espanjasta myös paikalle. Tarina liikkuu kolmen sukupolven naisten ympärillä. Sitä kerrotaan vuoroin kunkin näkökulmasta. 

Juoni kulkee kivasti ja loppupuolella tulee hyvin yllättävä käänne, jota en osannut arvata. Tarina on kokonaisuudessaan jännittävä, vähän trillerimäinen, mutta kuitenkin lämminhenkinen. 

Suomentanut Heli Naski

Anders de la Motte: Ruostemetsä

Ruostemetsä on Kadonneet sielut -sarjan kolmas osa. Sarjan aiemmat osat ovat Keräilijä ja Lasiprinssi. 

Sarjan kiehtovin hahmo on itseoikeutetusti sen keskeinen henkilö, rikostutkija Leo(nore) Asker, joka on siirretty kellarikerrokseen tutkimaan jotain vielä vaikeammin selvitettävää kuin kylmenneet tapaukset. Harvemmin kellariin asti edes mitään selvitettävää valuukaan. Kadonneilla sieluilla tarkoitettaneen Askerin kellarialaisia, jotka on karkotettu sinne syystä tai toisesta. Askerin kohdalla syynä on hänen exänsä Jonas, joka vei paikan vakavien rikosten osaston pomona Askerin nenän edestä ja pyyhki Askerin pois silmistään. 

Kun Asker saa tehtävän selvitettäväkseen, hän ei luovuta, ennen kuin on tiimeineen ratkaissut sen. Tiimikin on alkanut pikkuhiljaa oppia Askerin tavoille ja homma luistaa. Asker on aivan loistava sankaritar. Hän ei pelkää mitään eikä ketään, eikä silti kersku sillä edes itsekseen. Hän vain murskaa neniä, potkii munille ja ammuskelee mennessään. 

Askerilla on nuoruudenaikainen ystävä, professori ja urbaani löytöretkeilijä Martin Hill, josta on aina yllättävästi apua tapausten ratkomisessa. Askerin ja Hillin suhde olisi Facebookissa 'vaikeasti määriteltävä'. Eikä se tunnu etenevän yhtään. 

Kirja luisti kuin ajatus. Ja lopun perusteella jatkoa on odotettavissa. 

Suomentanut Aki Räsänen

Kale Puonti: Mikke

Mikke on nasevasti nimettyjen Pasilan Myrkky -sarjan kirjojen kahdeksas osa. Aiemmat osat ovat Manni, Milo, Saarni, Aribo, Fadi, Joni ja Topi. Kaikki nimihenkilöt ovat olleet miehiä. 

Mikke on niin ajan hermolla kuin kirja voi olla: kertomus alkaa räjähtävästi, kun pari nuorta ruotsalaispoikaa on värvätty 'crime as a service' -tehtäviin Helsingissä räjäyttämään erään Miken kämppä. 

Mikke on köyhissä oloissa kasvanut miehenreppana, jolta ei tunnu mikään onnistuvan. Aika usein bisnekset menee puihin syystä tai toisesta. Mikellä on hyvä kaveri Antti, joka joutuu pulaan, kun Mikke pyytää kyytiä parin paketin noutoon. Erehdyksessä Mikke saakin ison huumelastin, joka päätyy poliisin käsiin Antin sormenjälkien kera. Mikke on muutenkin sotkenut Antin nimen kuvioihin, ja lopputulemana Antti päätyy vankilaan. 

Kirjan todellinen sankari on Antti. Nimikin on rehti ja suomalainen. Antti ei vasikoi kaveristaan, vaan kärsii rangaistuksensa, vaikka syyllistyi vain kaverin auttamiseen. Antilla on tyttöystävä Piia, joka odottaa Anttia vankilasta. 

Kirjassa seurataan rinnan Miken toilailuja, Antin vankilaelämää ja poliisin yrityksiä suitsia alati kasvavaa huumekauppaa. Sivuhenkilönä on kaunis kympin tyttö Netta, joka on jäänyt koukkuun peukkuun. Näistä aineksista keittyy kiinnostava kirja, jonka lopputulosta ei malta odottaa. Kuten tavallista, tarvitaan Karhu-ryhmää, ennen kuin loppu saadaan kirjoitettua. 

Yhden keskeisen henkilön vaiheet päättyvät suorastaan liikuttavalla tavalla. Joskus käy hyvinkin.