Kun sain tämän tiiliskiven kirjaston varauslistaltani, ihmettelin, miksi olen tällaisen lainannut. Ei näyttänyt yhtään minun kirjaltani, vaan ulkonäkö voi pettää. Olen nähtävästi törmännyt tähän somessa ja varannut sen siksi.
Onnen päiviä kertoo avioparista, joka rakastaa toisiaan. David ja Marilyn rakastavat toisiaan niin paljon, että heidän tyttärensä Wendy, Violet, Liza ja Grace epäilevät jäävänsä toiselle sijalle. Kirja kertoo tämän perheen elämästä siitä saakka, kun vanhemmat löytävät toisensa ja rakastuvat. Lapsia syntyy ja kaikenlaista tapahtuu. Välillä ollaan nykyhetkessä ja välillä palataan menneiden vuosien tärkeisiin hetkiin. Tyttäret kasvavat aikuisiksi, löytävät omat tärkeät henkilönsä ja aloittavat omat elämänsä.
Onnen päiviä on aivan täydellinen! En ole aikoihin lukenut mitään yhtä ihanaa. Kirjailija on loppusanojen perusteella kasvanut itsekin sisarusparvessa, joten hän osaa taitavasti kuvailla sisarussuhteiden välistä, räjähdysherkkää dynamiikkaa. Siskokset rakastavat ja vihaavat toisiaan. He riitelevät keskenään ja taas sopivat. Kirjan siskoksista häivähti mieleen Pikku naisten neljä sisarusta. Tosin siitä on kauan, kun olen Pikku naiseni lukenut, joten mielikuva voi olla väärä.
Kirjan kieli on rikasta ja se on hyvin käännetty. Kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä miettimään, mitähän tässä tarkoitetaan. Kirjassa on myös nokkelaa sanailua juuri sopivina annoksina. Etenkin Wendy on ihanan paha suustaan.
Olin kirjasta niin innoissani ja onnellinen, että halusin lukea kaikki muutkin Lombardon kirjoittamat kirjat. Takaliepeestä paljastuu, että valitettavasti tämä on hänen esikoisteoksensa. Erittäin hyvä sellainen.
Suomentanut Terhi Vartia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti