Freida McFadden: Sarjamurhaajan tytär

Olen lukenut McFaddenilta aiemmin kirjat Kotiapulainen, Kotiapulaisen salaisuus ja Eristysvanki. En ole millekään aiemmista kirjoista antanut kovin hyvää arvostelua, joten taas uuden saman kirjailijan kirjan lukeminen lienee jokin masokismin muoto. 

Vaan Sarjamurhaajan tytär pääsi yllättämään. Kirjan alku tuntuu puisevan tyypilliseltä amerikkalaiselta romaanilta, jossa minäkeskeinen minäkertoja vatvoo asioitaan. Aika pian tapahtumat alkoivat kuitenkin kehittyä mielenkiintoiseen suuntaan. 

Nora on menestyvä kirurgi, jonka kuuluisa sarjamurhaajaisä istuu vankilassa. Joku alkaa toistaa 26 vuoden takaisia murhia, ja Nora joutuu epäillyksi. Tilanteet etenevät huimaa vauhtia ja yllätyksiä tulee yksi toisensa perään. 

Kirja on hyvin intensiivinen ja jännittävä. 

Suomentanut Jussi Tuomas Kivi

Kristina Ohlsson: Varjopaikka

Varjopaikka jatkaa Strindberg-sarjaa yhtä tiiliskiven paksuisena kuin aiemmatkin osat, Myrskynvartija ja Jäänmurtaja. Varjopaikka on kömpelö kirjan nimi, koska arvatenkin sillä tarkoitetaan varjonpaikkaa eli paikkaa, johon aurinko ei porota. Useammin käytetään muotoa varjonpaikka kuin varjopaikka. 

Kirjan paksuus ei lukiessa ole haitaksi. Tapahtumat etenevät tasaista tahtia, eikä suvantopaikkoja tule. Aika ajoin tapahtumat äityvät suorastaan kuumottaviksi. 

August Strindberg pitää vanhantavarankauppaansa ja asuu yhdessä poliisi Maria Martinssonin kanssa rannikon pikkukylässä. Kylän rauhan rikkoo rannalta löytyvä ruumis, joka liittyy jollain tavalla kolmenkymmenen vuoden takaiseen murhaan. Tapausta ratkovat niin poliisi, paikalliset asukkaat, kirjaa kirjoittava toimittaja kuin isäänsä etsivä nuori nainen. Tämä henkilögalleria kaikkine oheispuuhineen täyttää kirjan sivut tehokkaasti. 

Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi ja lähelle. Tunnelma on lämminhenkinen. 

Suomentanut Pekka Marjamäki

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

Kardemummajoulu päättää Kahvila Koivu -sarjan, jossa ovat aiemmin ilmestyneet Korvapuustikesä, Taatelitalvi, Sahramisyksy ja Sitruunakevät. Sarjan viimeisessä osassa Kristiina odottaa Tomminsa kanssa talvivauvaa, joka harmittavasti ei ehdi syntyä ennen kirjan päättymistä. Näkisin tässä oivan tilaisuuden sarjan jatkumiselle... 

Kirja on hyvän mielen kirja, jossa tapahtuu aika vähän mitään yllättävää. Sujuvaa tekstiä on kuitenkin mukava lukea. Kirjan tunnelma on lämmin ja leppoisa. Asiat järjestyvät, vaikka mitä hankalaa tapahtuisi. 

Jenny Colgan: Joulu unelmien kartanohotellissa

Joulu unelmien kartanohotellissa kuuluu Koti pikkusaarella -sarjaan, jonka aiemmat osat ovat Suolaisten tuulten saari, Vuorovetten ranta sekä Joulu suolaisten tuulten saarella, joulukirja sekin. 

Sarja kertoo Muren pikkusaarella asuvasta Florasta, hänen miehestään Joelista, koko suuresta Floran perheestä ja kaikista saaren asukkaista. Keskiöön nousee tällä kertaa Floran kahvilassa, Kesäkeittiössä, työskentelevä Isla, joka siirtyy saaren hotellin keittiöön töihin. Kertomus painottuukin vahvasti hotellin keittiöhenkilökuntaan. 

Tarina ei ollut niin koskettava kuin sarjan aiemmat osat. Kylään pystytetty jouluvaloa esittävä valtava enkelipatsas ei oikein auennut minulle. Se tuntui kovin yliampuvalta ja vaikeasti kuvailtavalta. Helpompi olisi mielessä visioida tavalliset jouluvalot. 

Tarinan loppu jäi osin auki, joten jatkoa lienee odotettavissa, vaan mahtaako tästä pikkusaaresta enää saada mitään irti.

Suomentanut Paula Takio

Joona Keskitalo: Suo, joka upposi

Takamailla-sarjassa on aiemmin ilmestynyt kirja Saari, joka repesi. Sarjan osat ovat täysin itsenäisiä ja ne voi lukea haluamassaan järjestyksessä. 

Suo, joka upposi sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle kasitien varteen, pieneen Revonlahden kyläpahaseen. Tai ennemmin asutuskeskittymään kasitien varrella. Paikassa on vanha huoltoasema ja muutama talo, Siellä asuu nuori Maria isänsä ja Ukkonsa kanssa. 

Tapahtumat sijoittuvat 1980- ja 1990-luvun taitteen tuntumaan. Ajankuva on kiehtovasti kuvailtu, vaikka kirjailija ei olekaan itse elänyt vielä silloin. Kirjassa syntyy kuusi ruumista, ja jokainen tapahtuma esiintyy omassa luvussaan. Luvassa on sangen yllättäviä käänteitä, sujuvaa kieltä, sopivasti huumoria ja surullisia kohtaloita. 

Tässä kirjassa on tunnelma, joka pitää otteessaan. Kirjailija on uskomattomasti saanut luotua alkavan laman ja surkastuvan kylän lopun alun tunnelman. 

Peter James: Tuskallinen opetus

Tuskallinen opetus on trilleri, jossa esiintyy Roy Grace -sarjasta tuttu poliisi Glenn Branson. Kirjan on alunperin ilmestynyt jo 1998, eli ennen Roy Grace -sarjaa, jonka ensimmäinen osa ilmestyi englanniksi 2005. 

Pari entisajan filmitähteä kuolee lyhyen ajan sisällä. Rikoskonstaapeli Glenn Branson kiinnostuu jälkimmäisen kuolemasta, joka näyttää itsemurhalta. Samaan aikaan psykologi Michael Tennent joutuu keskelle kummallisia tapahtumia, jotka huipentuvat hänen naisystävänsä katoamiseen. Tapahtumat liittyvät toisiinsa, mutta niitä tutkivat ihmiset eivät osaa yhdistää niitä ennen kuin loppumetreillä, jotka käyvät piinallisen jännittäviksi.

Keskeisenä henkilönä on Tennentin ja Bransonin lisäksi toisen filmitähden poika, jonka kautta paljastuu omituinen elämä, jota hän on joutunut elämään. Kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoittettu, vaikka sijoittunee Jamesin kirjoittajanuran alkupuolelle. Se on myös selvästi rajumpi kuin Roy Grace -sarja. 

Suomentanut Marja Helanen

Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät

Jääkylmät silmät on Hammarby-sarjan kuudes osa, joka jäi vahingossa minulta välistä. Ajattelin, että vähän turhaahan sitä enää on lukea, kun tiedän jo tapahtumien taustoista sen, mitä seuraavassa osassa paljastuu. Gerhardsen kirjoittaa kuitenkin niin hyvin, että halusin lukea tämänkin kirjan. Yllätyin, koska lukukokemusta ei haitannut tippaakaan se, että olin lukenut jo seuraavan osan. Joissakin sarjoissa kun se pilaa koko lukukokemuksen. 

Tämän kirjan teemana on perheväkivalta ja kaikki Conny Sjöbergin tiimin tutkittavaksi tulevat naisten katoamiset tuntuvat liittyvän siihen tavalla tai toisella. Tapahtumat etenevät vauhdikkaasti, eikä lukijalle tule tylsää hetkeä. Erityisen koskettavaa on Sjöbergin teini-ikäisen pojan neuvokas toiminta pikku Majkenin elämänlaadun parantamiseksi. 

Suomentanut Maija Jokimäki

John Ajvide Lindqvist: Veteen kirjoitettu

Aiemmin John Ajvide Lindqvist on kirjoittanut mielenkiintoisia kauhukirjoja. Olen lukenut niistä seuraavat: Kultatukka, tähtönen, Ystävät hämärän jälkeen, Ihmissatama ja Ystävällisyys. Kirjan Kuinka kuolleita käsitellään olen näköjään jättänyt kesken, koska se oli niin vastenmielinen. 

Veteen kirjoitettu aloittaa uuden sarjan, joka näkyy naapurimaassa menevän jo kolmannessa osassa. Sarjan nimi on suomeksi tylsästi Julia Malmros sen päähenkilön mukaan, Ruotsissa sarjan nimi on Verimyrsky. Termi saa kirjassa selityksensä. 

Julia Malmros on entinen poliisi, joka luo menestyksekästä uraa kirjailijana. Hän kirjoittaa omaa rikosskirjasarjaansa. Julia on pyydetty kirjoittamaan uusin osa kuuluisaan Millennium-sarjaan, mutta sitten käykin niin, ettei hänen tekeleensä kelpaakaan. Julia alkaa miettiä päähenkilöiden roolien kääntämistä päälaelleen, ja kuinka ollakaan, Veteen kirjoitettu on kuin vinksautettu Millennium-sarjan kirja. 

Julian kesämökkisaaren viereisellä saarella tapahtuu murha, ja tietenkin Julia osallistuu sen selvittämiseen. Yllättäväksi työparikseen hän saa nuoren, satumaisen rikkaan ja ah, niin ongelmaisen miekkosen. Tapahtumia on ylettömästi ja niiden tiimoilta Kim ehtii käydä monessa maassa. Puolivaiheilla kirja tuntuu hetkellisesti junnaavan paikoillaan, mutta lähtee sitten uuteen nousuun. Yllättäviä käänteitä riittää tappiin saakka. 

Kirja on todella hyvä aluevaltaus kauhukirjailijalta, jonka aiemmissa kirjoissakaan ei ole ollut moittimista. Jään mielenkiinnolla odottamaan keväällä ilmestyvää seuraavan osan suomennosta. 

Suomentanut Laura Kulmala