Kuinka kirjaston käyttäjä saa joulukirjan luettavakseen joulun alla? Lainaamalla sen jo toukokuussa ja hilloamalla siitä saakka. Nolottaa.
Joulu suolaisten tuulten saarella kuuluu Koti pikkusaarella -sarjaan, jonka aiempia osia ovat Suolaisten tuulten saari ja Vuorovetten ranta. Sarjassa on näköjään vielä tuoreempikin osa, joulutarina sekin. En taida siihen päästä käsiksi ennen tätä joulua.
Kirjaa aloittaessani vähän kadutti koko joulukirjaan tarttuminen. Floran suhde Joeliin tuntuu takkuiselta, Fintanin ja Coltonin suhde apealta. Jonkin matkaa luettuani olin kuitenkin taas Muren pikkusaaren asukkaiden lumoissa. Kirja etenee vauhdikkaasti ja on äkkiä luettu.
Kaikkitietävä kertoja ärsytti useampaan kertaan matkan varrella. Kun tapahtumia kerrotaan yhden henkilön näkökulmasta, hän ei tietenkään voi tietää, mitä toinen henkilö ajattelee tai mitä tämän elämässä on tapahtunut siihen liittyen. Lukijapa tietää, koska kaikkitietävä kertoja ei osaa pitää suutaan kiinni, vaan sujauttaa väliin paikalla olemattomaan henkilöön liittyviä tietoja. Hyvässä kirjassa pieni epätietoisuuskin on paikallaan, kunnes henkilö itse selvittää asian.
Keskeisillä henkilöillä on aikamoisia haasteita elämissään. Jokaisella on jonkin sortin murhetta ja kirja onkin aika alavireinen. Yhden keskeisen henkilön kuolema sivuutetaan mielestäni suunnilleen olankohautuksella, kun kaikilla on niin paljon omiakin murheita. Lopun joulujuhla on yhtä kaaosta, ja olisinkin toivonut loppuun selkeämpiä lukijallekin näkyviä ratkaisuja elämän käännekohdissa. Kirja on hyvin tunteikas parissakin kohdassa.
Suomentanut Jade Haapasalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti