Tämä on jo 21. Holtin kirja, jonka olen lukenut. Pitkästä aikaa päästään taas Hanne Wilhelmsenin seuraan. Myönnettäköön, että pidän hänestä enemmän kuin Selma Falckista. Tämä on 11. kirja Hanne Wilhelmsenistä, ja sen nimessäkin on numero 11.
Kirjassa eletään koronapandemian alkuhetkiä Norjassa. Hanne Wilhelmseniä kotiin lukittautuminen ei häiritse, sillä hän on viettänyt jo neljä vuotta eristyksissä kotonaan. Syytä ei avata, enkä sitä aiemmista kirjoista muista. Hanne on kotona kaksin tyttärensä Idan kanssa, koska Hannen vaimo Nefis joutuu lähtemään työmatkalle. Niinpä Hanne voikin rullailla öisin pitkin tyhjiä Oslon katuja.
Hanne Wilhelmsen päätyy tutkimaan kahta tapausta: kadonnutta käsikirjoitusta ja auton takakontista löytynyttä ruumista. Poliisin suunnalta Hannen apuna on aina yhtä surullisen hahmon ritari Henrik Holme. Parivaljakko saa uuden tuttavuuden kustannustoimittaja Ebbasta. Hanne on eläkkeellä poliisin työstä, mutta tekee itsekseen mielellään tutkimusta.
Kirjan hahmot ovat kovin eläviä. Tunteet vellovat vahvoina kunkin mielessä ja näkyvät päällepäinkin. Juoni on monimutkainen, mutta langat oikenevat loppua kohti. Kirja on vastustamaton, sitä ei raaskisi laskea käsistään. Anne Holt mykistää taitavuudellaan Hanne Wilhelmsen -kirjoissa.
Suomentanut Outi Menna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti