torstai 31. tammikuuta 2019

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

Yhtäkkiä Ruth Ware on löytänyt jujun, miten kirjoitetaan mukaansa tempaava kirja. Tämä kirja peittoaa Waren aiemmat tuotokset kirkkaasti. Parisataa sivua lisää ja enemmän taustaa henkilöille, niin tämä kilpailisi Kate Mortonin kanssa.

Harriet Westaway, köyhä orporukka, on pinteessä kasvavan laskupinon kanssa, kun hän saa kuulla yllättävästä perinnöstä. Harrietin lempinimi on Hal, ja koko kirjan ajan minun oli tosi vaikea muistaa, että Hal on naispuolisen päähenkilön nimi. Jotenkin miellän sen miehen nimeksi. Sekosin siis henkilöissä tuon tuosta.

Kirjassa on sopivasti jännitystä, muttei turhaa väkivaltaa. Lukija voi arvuutella tapahtumien kulkua useista eri vaihtoehdoista. Hauskana yksityiskohtana kirjassa puhutaan todella paljon tarot-korteista ja niillä ennustamisesta. Se tehdään kuitenkin kiinnostavalla tavalla.



keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Jari Salonen: Kätkö

Miten olen aiemmin voinut missata Rkp:n rikoskomisario Zettermanista kertovat kirjat? Olen aivan koukussa niihin. Harmikseni enää yksi on lukematta. Toivottavasti Salonen jaksaa jatkaa tarinointia tasaiseen tahtiin!

Tässä kirjassa on taas mukavan leppoisa tunnelma. Zetterman teloo itsensä ja joutuu sairaslomalle, mutta se ei estä häntä osallistumasta rikosten ratkaisuun. Loppuratkaisuun en ollut aivan tyytyväinen, mutta ehkä seuraava kirja jatkaa siitä, mihin tämä jäi.



tiistai 29. tammikuuta 2019

Marko Immonen: Kuoleman koeaika

Olen rohkeasti tarttunut vähemmän tunnettuihin suomalaisiin dekkarinkirjoittajiin, ja se on kyllä ollut palkitsevaa. Immosen esikoisdekkari vuodelta 2016 on aivan huikeaa tykitystä. Periaatteessa mahdollista, ehkä vähän yliampuvaa, mutta täysillä painetaan loppuun saakka. Kirjassa on aika mahtipontiset mafiasysteemit, jotka syövät hieman uskottavuutta.

Kirja kertoo menestyvästä Joonaksesta, joka äitinsä kuoltua saa selville, ettei isä ollutkaan kuollut ennen Joonaksen syntymää, vaan kadonnut. Joonasta isän puuttuminen on aina kalvanut, joten hän alkaa selvittää, mitä isälle on tapahtunut. Myönnettäköön, että hieman puolenvälin jälkeen jo arvasin.

Tapahtumapaikkana on Virrat. Erikoinen paikannimi, jonka taivutusta en ole aiemmin juurikaan miettinyt. Suomen kielestä ja nimistöstä kiinnostuneelle kirjassa esitetty Virtain taivutus oli kyllä kiinnostavaa pureksittavaa muun annin ohella, vaikken virtolainen olekaan. Aivan loogista, vaikka ensin kummeksutti hetken.



sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Jari Salonen: Jahti

Keskusrikospoliisin rikoskomisario Zetterman joutuu edelleen tekemään hommia siellä täällä. Tämä kirja oli jotenkin sekava, vai johtuikohan se vain siitä, että tulin kipeäksi kesken lukemisen.

Ihmisiä kuolee taas. Jotenkin Zetterman onnistuu ratkaisemaan hankalatkin rikokset. Zettermanin pomolla on henkilökohtainen ongelma, josta moni on huolissaan, mutta vain yksi siihen tarttuu.



perjantai 25. tammikuuta 2019

Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä

Kirjan nimi taitaa olla enne. Ei siinä paljon muuta tehdä kuin tapetaan, tapetaan ja tapetaan. Välillä vähän kidutetaan ja sitten taas tapetaan. Ällöttävää ja vastenmielistä. Henkilöhahmot jäävät aika ohkaisiksi. Päähenkilönä häärää itsetuhoinen, viinaan menevä luodinkestävä naispoliisi Valerie.

Kirja muistuttaa amerikkalaista rikossarjaa, jossa pitää tapahtua koko ajan, jotta katsoja ei vaihda kanavaa. Eksponentiaalisesti lisääntyvällä pahalla pidetään katsojat kiikissä. Kirjassa tämä ei oikein toimi, vaan sisällöltä odottaisi myös pohdittavaa.



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Jari Salonen: Kuokkavieraat

Salosen kirjassa pääjehuna häärii Keskusrikospoliisin komisario Zetterman, josta hän on onnistunut kirjoittamaan erittäin kiinnostavan persoonan. Kirjassa kulkevat lomittain rikokset ja niiden ratkaisemishaasteet sekä poliisien yksityiselämän haasteet.

Zetterman lähentelee eläkeikää, mutta jaksaa vielä painaa. Hän on tehnyt työssään erehdyksen, josta joutuu maksamaan ikävillä komennushommilla. Hänen hoksaavaisuutensa yhdistelee erilaisia tapahtumia järkeväksi kokonaisuudeksi.

Kirja yllättää monta kertaa monipuolisella juonellaan. Tapahtumia tulee aina lisää, kun vanhat on puitu siltä erää loppuun.

Tykkäsin.



lauantai 19. tammikuuta 2019

Terje Bjøranger: Viivakoodi

Taas yksi esikoiskirjailija, tai ainakin ensimmäinen suomennos norjalaiselta Bjørangerilta. Vauhdikas dekkari, joskin joitakin aukkoja tarinaan jää, varsinkin lopussa. Ehkä tähän on jatkoa odotettavissa.

Pääroolissa on kiltti poliisi Charlie, joka rikkoo tietenkin sääntöjä vastaan joka käänteessä. Kirjan nimessäkin esiintyvän viivakoodin merkitys jää vähän hämäräksi. Kirjaan on ympätty hirveästi tapahtumia ja käänteitä, ja välillä onkin vaikea pysyä perässä.

Ihan hyvää luettavaa silti.



tiistai 15. tammikuuta 2019

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

Ruth Galloway on saanut vauvansa ja tasapainottelee nyt äitiyden ja työnteon kanssa. Kirja jatkaa samaa, hyväksi koettua latua kuin aiemmatkin Galloway-kirjat.

Ruthin hienovaraista rakkaustarinaa poliisi Nelsonin kanssa kuvataan juuri sen verran, että lukija pysyy varpaillaan. Kirjoista välittyy hyvin kirjoittajan rakkaus suolaista marskimaata, vuorovettä ja tuulisia rantoja kohtaan.

Ruth Galloway ystävineen ja työkavereineen on lyhyesti sanottuna vastustamaton. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten Judyn tuoreen avioliiton käy...





sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Geir Tangen: Sydämenmurskaaja

Jatko-osa Maestrolle. Ihan yhtä uniikki juonenkulku ei tässä kirjassa ole, vaan tässä ovat kuvioissa mukana perinteiset uusnatsit. Päärooleissa ovat edelleen pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä poliisi Lotte Skeisvoll ja toimittaja Viljar Ravn Gudmunsson. Lotte ei ole toipunut sisarensa kuolemasta, ja joutuukin sivuun poliisin työstään. Se ei estä häntä tekemästä omia tutkimuksia. Viljarin poika Alexander nousee tässä kirjassa keskeiseen rooliin. Alexanderilla on ADHD, ja isä Viljar käyttääkin sitä selittävänä tekijänä kaikkeen.

Kirjan lukeminen kesti monta päivää, koska alkuun se jostain syystä takkusi kovin. Sitten kirjan rakenne hahmottui: erikseen kerrottiin juhlista, jotka olivat kaiken alkusysäys, ja erikseen tapahtumien tutkinnasta. Juhlista kerrottiin joka kerran eri henkilön näkökulmasta, ja näin tapahtumista muotoutui aina uusi kuva.

Yleensä en jaksa lukea kirjailijoiden loppusanoja ja kiitoksia, mitkä tuntuvat olevan ajan trendi. Ei Agatha Christieissä vaan... Sen verran alkua vilkaisin, että näin kirjan olevan trilogian toinen osa. Kolmatta odotellessa, haluan tietää, miten henkilöiden loppujen lopuksi käy. Tangen ei anna armoa keskeisillekään hahmoille, vaan höykyttää heitäkin tarpeen vaatiessa.



maanantai 7. tammikuuta 2019

Susanne Jansson: Uhrisuo

Taas yksi esikoiskirjailija. Tällä kertaa ruumita pulpahtelee suosta. Kirjailija on perehtynyt hyvin suoterminologiaan ja soiden käyttäytymiseen ja tutkimiseen.

Päähenkilö Nathalie Ström palaa aikuisena lapsuuden suonsa laitamille, nyt väitöskirjatutkijana. Menneisyyden salat selviävät vähitellen.

Kirja oli paikoin lähes kuin tietokirja, suorastaan puisevalla tavalla. Toisaalta välillä kohottiin yliluonnollisiin sfääreihin. Kokonaisuus oli kuitenkin ihan terävä ja toimiva.



perjantai 4. tammikuuta 2019

Elly Griffiths: Januksen kivi

Toinen Ruth Galloway -sarjan dekkari. Ruth Galloway on forensinen arkeologi, joka tutkii ihmisten luita. Ja niitähän Englannin rannikolta löytyy, tosin viime kirjassa rautakautisia. Nyt löytyy vähän uudempia luita, ja niistä kehkeytyykin taas aikamoinen seikkailu.

Ruthin yksityiselämässäkin tapahtuu jännittäviä asioita. Tämä kirjasarja on miellyttävää luettavaa, vaikka välillä tapahtuukin ikäviä asioita.



torstai 3. tammikuuta 2019

Yrsa Sigurðardóttir: Pyörre

Islantilaisten kirjailijoiden kirjojen Islannissa on ihan erilainen tunnelma kuin muiden eurooppalaisten kirjailijoiden Euroopassa. Se johtunee mm. siitä, että koko Islannin asukasmäärä on jotakuinkin sama kuin esimerkiksi Jyväskylän eli keskikokoisen suomalaiskaupungin. Kun vielä otetaan huomioon Islannin omaperäinen ilmasto ja väestön suhteellinen köyhyys, on tunnelma valmis. Tempoltaan kirjat ovat hitaanlaisia, sekin osa islantilaista tunnelmaa.

Tässä kirjassa jatkaa poliisi Huldar yhteistyötään sosiaalityöntekijä Freyjan kanssa. Huldar on yhtä onneton naisasioissaan kuin aiemminkin. Tai oikeastaan hän sotkee ne vielä pahemmin.

Tapahtumat ovat jännittäviä ja arvaamattomia. Ihmisiä murhataan, mutta kuka ja miksi? Syyllistäkään en arvannut etukäteen, vaikka niin luulin. Kirjassa on samanlaista hienovaraista huumoria kuin Arnaldur Indriðasonin kirjoissakin.

Islanninkieliset nimet ovat luku sinänsä. Kirjan alussa puhutaan lapsesta nimeltä Vaka, ja ponnisteluistani huolimatta en keksinyt, onko kyseessä poika vai tyttö, ennen kuin se lopulta kerrottiin. Vaka on tytön nimi.

Suosittelen tätä kirjaa ja kirjailijaa.



tiistai 1. tammikuuta 2019

Liina Putkonen: Jäätynyt tyttö

Tästäpä lähtee vuoden ensimmäinen kirja.

Taas esikoiskirjailija ja uutuusdekkari. Tällä kertaa aivan hyvä sellainen. Kirjan pääroolissa on toimittajasta poliisiksi ryhtynyt Linda Fors, jonka työkaverit ovat aikamoisia aaseja. Samoin on Munkkiniemessä sijaitsevan koulun rehtori, jonka työpaikan pihalta löytyy koulun oppilas kuolleena. Myös luokkakaverit osoittautuvat vähemmän mukaviksi.

Kuollut oppilas on Suomessa syntynyt ja Suomen kansalainen, mutta maahanmuuttajaperheestä. Tästäpä lähteekin rähinä käyntiin. Keskeisessä roolissa on myös persuja aatteiltaan muistuttava, nimeltä mainitsematon puolue ja sen johtotähtenä kukkoileva sisäministeri.

Kirjassa tapahtuu paljon, ja kummiakin asioita. Toivottavasti jatkoakin seuraa.

Kirjan erikoisuutena on takaliepeestä löytyvä kirjassa mainittujen kappaleiden soittolista.