lauantai 31. elokuuta 2019

Thomas Erikson: Pelonkylväjät

Olipas sympaattinen kirja. Olen väistellyt sen lukemista, kunnes eräpäivä uhkaavasti lähestyi eikä uusimisoikeutta enää ole. Ihan turhaan olen vetkutellut, kirja on hyvä.

Keskeisenä henkilönä on käyttäytymisen tutkija ja konsultti Alex King, joka ajautuu auttamaan poliisia murhien selvittelyssä. Poliiseista eniten esiintyvät rikoskomisario Gabriel Hellmark ja rikostutkija Nina Mander. Kirjassa esitellään kiinnostavalla tavalla henkilöiden yksityiselämää. Rikosten polku on niin monisyinen, että sen selvittelyyn kuluu aikaa. Siksi kirja lieneekin niin paksu.

Tämän kirjan kirjoittajaa Thomas Eriksonia kiehtoo ihmisten käyttäytyminen. Hän on kirjoittanut myös suositun Idiootit ympärilläni -kirjan.



sunnuntai 25. elokuuta 2019

Kate Eberlen: Miss you

Vaihteeksi romanttista höttöä mustanpuhuvien murhien väliin. Tess ja Gus tapaavat muutaman kerran elämänsä aikana ohimennen. Kirjassa kerrotaan kummankin elämästä vuorotellen kulloisenkin kertojan toimiessa minäkertojana. Alkuun kirja tuntuu kummalliselta, kun molemmat kertovat elämästään eikä oikein mitään tapahdu. Molempien elämää on kuitenkin kiinnostavaa seurata, ja lukija pysyy virkeänä huomatessaan satunnaiset elämäntarinoiden leikkaamiset.

Kummankaan elämä ei mene nuoruudessa suunniteltua polkua pitkin, eikä kumpikaan onnistu toteuttamaan haaveitaan. Olisinkin toivonut kirjan lopulta enemmän positiivista virettä.

Mitään yllätyksiä kirja ei tarjoa, mutta olihan sitä kiva lukea.



torstai 22. elokuuta 2019

Christoffer Carlsson: Tapaus Vincent Franke

Kirjan kansikuva on luotaantyöntävä. Kirja kertoo narkomaani Vincent Frankesta, joka napsii morfiinitabletteja kuin pastilleja. Koska hän on tehnyt niin vuosia, on sietokyky kasvanut ja Vincent pystyy pilvessä olemisestaan huolimatta pelastamaan kauniin naisen ihmiskaupan kynsistä. Tai ainakin yrittää.

Olin aikeissa palauttaa kirjan kirjastoon lukematta sitä, koska se oli luettava nyt, koska uusimiskynnys oli ylitetty. Tartuin kuitenkin kirjaan ja vilkaisin paria ensimmäistä sivua ja niin Vincentin tarina vei mennessään. Vincent ei kirjassa ole varsinaisesti mikään tapaus, vaan elävä ihminen, jonka tarinaa seurataan yhden ajanjakson verran.

Tapahtumat kerrotaan Vincentin näkökulmasta, joka narkkarin näkökulmaksi on ajoittain yllättävän selväjärkinen. Välillä Vincent palaa menneisyyteen ja muistelee palasia sieltä täältä. Ne eivät varsinaisesti selitä mitään, eikä Vincent yritä puolustella pieleen mennyttä elämäänsä.

Kirja on ihan mukavaa luettavaa, vähän erilainen. Loppu yllätti.




sunnuntai 18. elokuuta 2019

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla

Nopeasti luettu kertomus miehestä, jonka vaimo kuolee syöpään ja jättää miehen selviämään pienen tyttären kanssa kaksin.

Hyvin kirjoitettu tarina. Miehen kuvitelmissa oikean elämän tilanteet muuttuvat vertauskuviksi. Niitä oli mielenkiintoista seurata. Kirjassa oli myös huumoria sopivasti.

Jäin miettimään kirjan funktiota. Tällainen romaani elämän vastoinkäymisistä tuntuu turhalta, kun nykyään ilmestyy niin paljon tosielämän kertomuksia vastaavista tilanteista. Syöpään tai muuhun hivuttavaan sairauteen kuolemisesta ovat kirjoittaneet niin kuolevat kuin jälkeenjääneet.



lauantai 17. elokuuta 2019

Jens Henrik Jensen: Oxen – Pimeän miehet

Enpä taida enää seuraavaa Oxen-kirjaa lukea. Jatkuvaa ajojahtia ja pakenemista kirjasta toiseen. Ikinä ei näytä tulevan loppuratkaisua (sori, spoilasin tapojeni vastaisesti tämän, kun niin ärsyttää).

Paksu järkäle on raskasta luettavaa kaikkine salaliittoteorioineen, väijymisineen ja pakenemisineen. Ihmissuhteet eivät edisty lainkaan.




maanantai 5. elokuuta 2019

Sally Salminen: Katrina

Ahvenanmaalaissyntyisestä kirjailija Sally Salmisesta oli heinäkuun Hesarin Kuukausiliitteessa laaja artikkeli, joka innoitti minut lainaamaan kirjastosta hänen teoksensa Katrinan. Annoin Katrinan ensin äidilleni luettavaksi. Hän piti siitä kovasti. Laina-aikaa ei ollut enää paljon jäljellä, ja joku muukin luultavasti Kuukausiliitteen innoittamana oli varannut ainoan Katrinan. Päätin kuitenkin vilkaista, onko kirja kiinnostava, ja luin sen päivässä. Niin mukaansatempaava Katrinan tarina on.

Lainaamani Katrina on itse asiassa uusi suomennos viime vuodelta. Kirjan uudelleen kääntänyt Juha Hurme haukkuu vanhan käännöksen "ihan paskaksi". Katrina (1936) oli aikansa bestseller, jonka ruotsinkielinen alkuteos käännettiin lukuisille kielille.

Kirja kertoo pohjanmaalaisesta Katrinasta, joka naidaan Ahvenanmaalle 1800-luvun lopulla. Katrinan aviomies on köyhä merimies Johan. Kirja on tyypillinen realismin edustaja, joka kuvaa Katrinan elämää ja köyhälistön arkea päivä kerrallaan koko Katrinan elämänkaaren ajan. Kirja on erittäin sujuvaa tekstiä, ja osa kunniasta pitänee antaa uudelle käännökselle. Vaikka kirja on arkinen kuvaus, pitää se otteessaan loppuun saakka.

Lämmin suositus tälle kirjalle.



sunnuntai 4. elokuuta 2019

Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Tämän uusimman Moriartyn onkin moni jo lukenut. Itse olen kärsivällisesti odotellut sitä kirjaston varausjonossa. Odotellessani olen silmäillyt muiden mielipiteitä kirjasta. En pidä kirja-arviointien lukemisesta, kun en vielä ole lukenut kirjaa itse, koska useimmat arvioijat paljastavat juonesta aivan liikaa. Yleisvaikutelma on kuitenkin ollut negatiivinen: kirjasta ei ole pidetty.

Itse pidin tästäkin Moriartysta kovasti. Kirjassa oli kingmäinen klangi, ja lukiessa olikin välillä vaikea muistaa, että kirja ei ole Stephen Kingin kirjoittama. Kirjassa joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä (ainakin melkein, joukossa on parikin julkkista) ajautuvat samaan terveyskylpylään. Tapahtumia kuvataan vuoroin jokaisen näkökulmasta, samalla henkilöt kertovat paljon itsestään. Luin kirjan liki yhdellä istumalla, niin hyvä imu siinä oli. Tai ehkä olen viime aikoina lukenut paljon tosi huonoja kirjoja, ja tämä nousi niiden yläpuolelle.

Tykkäsin siitäkin, että lopussa kerrottiin henkilöiden myöhemmistä vaiheista.



torstai 1. elokuuta 2019

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Kirjan alkupuolella äidinkielenopettaja Ingridin elämä on tuskaisen vaikeaa. Niin vaikeaa, että ainakin minua hihitytti lukiessa monta kertaa. Ingrid osaa elämänsä ulkoa ja antaakin ruumiinsa kulkea automaattiohjauksella samalla, kun hän itse miettii aivan muita asioita. Ingrid on kirjan alkupuolella oikein samaistuttava persoona.

Kirjaa kerrotaan Ingridin lisäksi hänen aviomiehensä Janin ja tämän alaisen Hannen näkökulmasta. Yhteistä kaikille on tyytymättömyys vallitsevaan olotilaan, mutta kyvyttömyys muuttaa asioita mieleisekseen. Ingrid, Hanne ja Jan pyristelevät kirjan läpi ja lopussa roolit ovatkin kääntyneet päälaelleen. Se, joka uskoi hyötyvänsä muutoksesta vähiten, hyötyikin siitä eniten.

Bonuksena mainittakoon, että kirjassa on harvinaisen kaunis kansi.