sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Abigail Dean: Tyttö A

Odotin lukevani trillerin, mutta kirja olikin kuvaus perheensisäisestä julmuudesta ja hulluudesta. Kirja perustuu ainakin löyhästi tositapahtumiin, ja lukiessa tulikin vahva tunne, että tällaista voisi tapahtua oikeastikin jossain päin maailmaa. 

Kirjan kertojana toimii tyttö A, joka pakeni viime hetkellä talosta, jossa isä piti perhettään vankina. Kaikki eivät silti selvinneet hengissä. Mediassa perheen kuusi lasta nimettiin kirjaimin. Takakannen tekstistä, jossa tyttö kertoo paettuaan ensimmäiseksi nimensä, saa aivan toisenlaisen kuvan juonesta. Nimi kerrotaan ensimmäiseksi silloin, kun joku etsii sinua. 

Pakenemisesta on kulunut jo viisitoista vuotta, ja Alexandrasta on tullut juristi. Mennyt palaa mieleen, kun lasten äiti kuolee vankilassa ja lapset perivät kauhujen talon. Talon tapahtumia puretaan vähä vähältä. Vaikka kirja jää latteaksi lukukokemukseksi, on lasten elämä ollut hirvittävää ja kokemukset jättäneet jälkensä. 

Kävi niin, että varsinaista juonen kohokohtaa ei tulekaan. Tätä vähän uumoilinkin, koska kaikki kerrotaan jo alussa. Kun olin lukenut yli puolivälin, aloin miettiä, miten kirja mahtaa päättyä. Se päättyi kuten arvelinkin, vaisusti. 

Kirjan lukemista voisi verrata lehtiartikkelin lukemiseen. Se kertoo faktat, muttei anna mitään pureskeltavaa. Lukija tuntee olevansa tirkistelijä. 





perjantai 29. lokakuuta 2021

Jessica Fellowes: Mitfordin juttu

Mitfordien entisestä palvelusneidistä Louisa Cannonista on tullut pikakirjoituksen opiskelija, eikä hän enää työskentele Mitfordeille. Kirjan alussa vietetään Louisan ja hänen sulhasensa Guy Sullivanin häitä. Guykin on ylennyt rikosylikonstaapeliksi. Valitettavasti vihkimistapahtuman kuvailu sivuutetaan täysin. Vaikkei se suureellinen liene ollutkaan, olisi se pari riviä ansainnut ennen hääkahveja. 

Sattuman oikusta Louisa palaa palvelustytöksi, kun Mitfordit pyytävät häntä mukaan risteilylle. Matkalla tapahtuu tietenkin kaikenlaista jännittävää. Eletään 1930-luvun puoliväliä, ja saksalaissotilaat ovat jo vahvasti kuvassa mukana. 

Kirjailija on hyvin tavoittanut menneen ajan tunnelman etenkin henkilöiden tuntemusten kuvailussa. Louisa on ylpeä aviomiehestään ja ihastelee itsekseen tämän komeutta. Louisa ei hetkeksikään unohda asemaansa, yhteiskuntaluokalla oli siihen aikaan suuri merkitys kaikessa kanssakäymisessä. 

Laivalla tapahtuneen surmatyön selvittely on kirjassa keskeinen juoniviritelmä. Se jää kuitenkin latteaksi. Erään henkilön itsemurha lähinnä huvittaa, pistihän hän itseään kuusi kertaa veitsellä rintaan. On siinä saanut sohia. 

Kirjan lopussa annetaan ymmärtää, että sarja saa jatkoa uudessa muodossa. 






keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Louise Penny: Kuolleet haudoissaan

Pennyn uusin suomennos on taas pehmeäkantinen tiiliskivi täynnä tapahtumia. Tällä kertaa ei ollakaan Three Pinesin kylässä, vaan Quebecin suurkaupungissa. Penny saa silti kaupunginkin tuntumaan kodikkaalta ja vanhanaikaiselta, kuten Three Pinesin kylänkin. Armand Gamache -kirjojen tunnelma on todella viehättävä. 

Kuolleet haudoissaan jatkaa siitä, mihin Kuolettava kertomus päättyi, kuten toivoinkin. Aiempia tapahtumia ei kuitenkaan avata kuin pieni murunen kerrallaan, vähitellen. Sûreté du Québecin ylikomisario Armand Gamache on aiempien tapahtumien takia sairauslomalla, kuten hänen alaisensa Jean-Guy Beauvoirkin. 

Quebecissa oleskeleva Gamache ajautuu auttamaan kellarista löytyneen ruumiin tapauksen selvittelyssä. Samaan aikaan hän lähettää Beauvoirin lomailemaan Three Pinesiin, jotta tämä voisi jatkaa edellisessä kirjassa tapahtuneen murhan selvittelyä. Gamache pidätti syyllisen jo edellisessä kirjassa, mutta ei ole tyytyväinen työnsä tuloksiin. 

Näiden kahden tarinan rinnalla kulkee taustalla koko ajan edellisen kirjan tapahtumien avaaminen. Kaiken taustalla pyörii vielä neljäs juoni: mihin on muinainen suurmies haudattu? Kirja paneutuu huolella Quebecin historiaan ja sen uskonnolliseen taustaan. Luettavaa siis riittää. 

Kaikki sujuu hyvin verkkaisesti. Pennyn kerronta on polveilevaa ja hyppelee asiasta kolmanteen, niin että lukijakin välillä tipahtaa kärryiltä. Kirjassa ärsytti ja lukemista hankaloittaa se, että kun luvun keskellä siirrytään toiseen paikkaan ja henkilötkin vaihtuvat, ei sitä ole merkitty mitenkään. Ei edes ylimääräisellä välilyönnillä. Alkuun sain tahkota jonkin aikaa kummallisessa paikanvaihdoksessa, ennen kuin ymmärsin, että tässä tosiaan aihe ja henkilöt vaihtuvat, vaikka kappalejakoa ei ole mitenkään merkitty. Vähitellen siihen tottui, mutta vaati se joka kerran erityishuomiota. 

Suomennos on muuten loistava, mutta silmään pisti toistuva ilmaisu "hän olisi pyjamissaan". Vaikka pyjama on englanniksi monikollinen sana, suomeksi se on yksikössä. Pyjamiakin lienee yllä yksi kerrallaan. 

Kirjan alkupuolella ihastelin myös hyvää oikolukua. Loppupuolella virheitä olikin sitten jo useampia samalla sivulla. 






sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Pertti Laine: Koston oikeutus

Tamperelainen rikoskomisario Simppa selvittelee taas tiimeineen rikoksia. Tällä kertaa keskiössä on useampi ampumatapaus, jotka ehkä liittyvät toisiinsa. 

Simpan tiimi on mainio, ja mukaan on saatu luontevasti vähemmistöjen edustajia. Porukan keskinäistä sanailua on hauska lukea. Hiukan tässä nyt on samankaltaisuutta Jaana Lehtiön rikoskomisario Muhosen kanssa, nimittäin meditatiivinen horrostelu ja pullan mässytys. 

Kosto on sinällään teemana hieman tylsä, koska syntipukki löytyy yleensä hyvin yksioikoisesti vääryyttä kokeneesta. Koston oikeutuksessa kulkee kuitenkin monta rikospolkua rinta rinnan, eikä mikään ole täysin selvää. 

Se vähän häiritsee, että yhden pariskunnan nimi on Kari ja Katri. Nopeasti lukiessa liian samannäköiset nimet menevät sekaisin.

Kirja kulki sujuvasti, mutta loppu vähän lässähti. 




torstai 21. lokakuuta 2021

Viveca Sten: Lumen uhrit

Lumen uhrit aloittaa uuden Åren murhat -sarjan. Tällaiset sarjat hämmästyttävät, Stenillähän on kontollaan myös Sandhamnin murhat. Molemmat ovat pieniä paikkoja, mutta niihin mahtuu ällistyttävän paljon murhia. Muistan ihmetelleeni samaa jo vuosia sitten seuratessani telkkarista Midsomerin murhia

Aloitin kirjan varsin innottomasti, koska lumisissa maisemissa juoni on usein kovin yksitotinen sisältäen takaa-ajoja lumipyryssä ja palelevia varpaita. Eipä niiltä nytkään säästytä. Kirjan alku on kuitenkin hyvin vetävä ja tempaisee mukaansa. Sten on lahjakas kirjoittaja, joka tietää, kuinka lukija saadaan koukkuun.

Valitettavasti kirja ei vedä loppuun saakka. Tukholmalaispoliisi Hanna on lähtenyt lomalle Åreen ja päätyy auttamaan paikallista poliisia kadonneen tytön etsinnöissä. Paikallinen poliisi Daniel on kovin vaikuttunut Hannan älykkyydestä ja toteaa sen ajatuksissaan useaan kertaan. 

Tässä kohden kirja alkaa tuntua selkokieliseltä versiolta. Mitään ei tarvitse lukea rivien välistä, kaikki on kömpelön tuntuisesti kirjoitettu auki. Syyllinen on arvattavissa jo kirjan puolivälissä. Hannan persoona ei vakuuta. Nainen sooloilee ja venyttää rajoja mielensä mukaan. Tunne-elämältään Hanna on kypsymätön ja omanapainen. 

Kadonneen tytön perhe hajoaa palasiksi, mutta perheen kokemukset on kuvailtu ohimennen ja kylmästi. Lukija ei koe suuria tunteita pahimpienkaan tilanteiden äärellä. 





lauantai 16. lokakuuta 2021

Karen M. McManus: Kaksi voi säilyttää salaisuuden

Siihen nähden, että McManusin kirjat ovat nuorten aikuisten osastoa, ne on todella hyvin kirjoitettu ja juonikin pysyy kasassa loppuun asti. Kaksi voi säilyttää salaisuuden ei ole Yksi meistä -sarjaa, mutta tyyliltään hyvin samanlainen. 

Kirjan juonesta on oikeastaan vaikea kertoa mitään paljastamatta liikoja. Keskeisiä henkilöitä ovat lukioikäiset kaksoset Ellery ja Ezra, jotka muuttavat pikkukaupunkiin. Kertojina toimivat vuorotellen Ellery ja kaupungissa asuva Malcolm. Molemmat joutuvat vedetyksi mukaan kummallisiin tapahtumiin. 

Ellery ja Malcolm ystävystyvät ja alkavat yhdessä selvitellä tapahtumia. Kirja etenee vauhdikkaasti yllättävään loppuratkaisuun saakka. 





torstai 14. lokakuuta 2021

Cilla & Rolf Börjlind: Jäätynyt kulta

Rikospoliisi Olivia Rönning saa tutkittavakseen Ruotsin saamelaisalueelta löytyneeseen ruumiiseen, joka on maannut lumen alla vuosikausia, liittyvän tapauksen. Muu tutkimusryhmä, mukana entinen poliisi Tom Stilton, on tuttu aiemmista Börjlindien kirjoista.  

Minua eivät talviset tarinat ihmeemmin houkuttele, ja vetkuttelenkin aina niiden lukemista. Lumi ja pakkanen tekevät kirjasta helposti selviytymistarinan, jonka ohessa muu juoni vettyy. 

Tällä kertaa niin ei käy. Lumisissa maisemissa vietetään kohtuullisen lyhyt aika, ja välillä lennetään paahteisen kuumaan Gambiaan. Vaikka kirja on paksuhko, kulkee juoni vauhdikkaasti eteenpäin. Loppujen lopuksi kaikki onkin ihan muuta, kuin miltä aluksi näyttää. 

Henkilöiden dialogi on välillä suorastaan hersyvää. Työkumppanusten lämminhenkinen yhteistyö saa lukijankin viihtymään. 




lauantai 9. lokakuuta 2021

Jaana Lehtiö: Mitä mieleen jää

Leppoisa rikoskomisario Juha Muhonen pääsee selvittelemään porvoolaisesta puutarhasta löytyneen luurangon tapausta tiiminsä kanssa. Muhosen tiimi on hyvin yhteen hitsautunut porukka, joka tekee saumatonta yhteistyötä. 

Kirjan juoni ei suuria yllätyksiä tarjoa. Mielenkiintoisempaa onkin seurata Muhosen edesottamuksia. Vanha kiistakumppani Hilkka Alitupakin on kuvioissa mukana. Alitupa tuppaa olemaan aina siellä, missä tapahtuu. Muhonen kestää sen kuin mies. Onhan Alituvan sosiaalisuudesta hyötyäkin, hän kun tuntee kaikki. 

Tiimillä on tapana nauttia pullakahvit joka päivä. Kukin vuorollaan tuo leivonnaiset. Mahtaa olla pulskaa sakkia tuolla herkuttelemisella, ja luulisi sen käyvän kukkarollekin. Puhumattakaan siitä, millaista kärsimystä on lukea moisesta herkuttelusta ilman pullan hiventäkään. 

Tuntuukin, että juoni jää tällä kertaa pahasti pullakahvien varjoon.

Muhosen ja kumppanien puuhat ovat leppoisaa, hyväntuulista murhien ratkomista. Muhonen ei anna ikävien asioiden jäädä vaivaamaan mieltään. Se varmaan tekeekin hänestä niin sympaattisen: hän ei ole turhista valittaja. 




torstai 7. lokakuuta 2021

Juha Itkonen: Kaikki oli heidän

Kirja kertoo teatteriohjaaja Ilmarista ja hänen suhteestaan isäänsä Markkuun ja poikaansa Vilhoon. Ilmari saa hullun idean kirjoittaa näytelmä omasta isäsuhteestaan, joka on kaikkea muuta kuin ruusuinen. Ilmari vaikuttaa hiukan katkeroituneelta, koska hän ei muista mitään hyvää kohtaamisissaan isänsä kanssa. Omaan poikaansa Ilmarilla on läheisemmät välit, niin hän ainakin haluaisi uskoa. Ilmari haluaisi, että isä olisi hänestä ylpeä. Ehkä isä onkin, mutta ei osaa näyttää sitä. 

Kirjan naiset ovat statisteja, jotka pönkittävät Ilmarin olemassaoloa. Vaimo Sonja hoitaa kotiin ja lapsiin liittyvät asiat, jotta suuri taiteilija saa luoda rauhassa. Vilhon pikkusisko Kerttu jää hyvin etäiseksi ja ohueksi hahmoksi. Pari kertaa mainitaan Minna, ja mietin aina, että kuka hitsi tämä nyt olikaan. Päädyin siihen, että Minna lienee Ilmarin sisko. 

Kirjassa eletään kaikkitietävän kertojan silmin vuotta 2019, viimeisiä hyviä aikoja ennen koronapandemiaa. Kirjan toisessa osassa ollaan vuodessa 2050 ja kertojan toimii aikuiseksi kasvanut Vilho-poika. Uusi pandemia uhkaa maailmaa, ja Vilho on paennut sitä isoisän aikoinaan rakentamalle mökille kauas maalle. Vilho selaa aikansa kuluksi mökiltä löytämiään isänsä vanhoja muistiinpanoja ja kirjoituksia, ja päättää kirjoittaa kirjan ajasta, kun kaikki oli vielä heidän. 

Ajatuksia herättävä kirja. Liikuttavia ovat miesten toisilleen kertomat sutkaukset, joilla täytetään hiljaisuutta, kun ei osata sanoa mitään, mutta ei myöskään uskalleta olla vain hiljaa. 

Kirjassa ärsytti vain se, että kirjailija ei ole viitsinyt käyttää vuorosanaviivoja. Se hidastaa aina lukemista, kun huomaa, että tässähän alkoikin vuoropuhelu ja pitää seurata, kuka mahtaa sanoa mitäkin. 

Plussaa kauniista kannesta.  




tiistai 5. lokakuuta 2021

Marja-Leena Tiainen: Kulmakaupan naiset

Elämänmakuinen, viehättävä kuvaus 1960-luvun Kuopion tienoilta. Kulmakauppa on vanhanaikainen myymälä, jossa asiakkaita palvelevat kauppias Mailan johdolla Kerttu, Helinä, Soili ja Eeva-Liisa. Naisten elämä kulkee ajanmukaista latua: mies on perheen pää, eikä naisella ole sananvaltaa. 

Maila on eronnut miehestään, joka vaihtoi hänet nuorempaan. Uusi avioliitto ei estä ex-miestä piipahtamasta silloin tällöin. Eron jälkeen kauppa jäi Mailan niskoille. Kerttu on ainoa naisista, joka on onnellisesti naimisissa. Kertulla onkin muita murheita kuin hakkaava mies. Helinä on sananmukaisesti nyrkin ja hellan välissä. 

1960-luvulla naisen elämä oli hankalaa ilman puolisoa. Ravintolaan ei yksinäisellä naisella ollut asiaa. Soili etsii miestä elämäänsä ja uskoo sen löytyvän ravintolasta, joihin hän usein pyrkii. Soili on kovin antelias kuvitellen sen edesauttavan miehen löytymistä. Kirjan miehet ottavat, mitä tahtovat naisten vastustelusta piittaamatta. #metoo oli tuntematon käsite 1960-luvulla ja vielä kirjan kirjoittamisen aikaankin 1999. 

Kotiinkuljetuskin kulmakaupalla on, se tarkoittaa nuorta Eeva-Liisaa, joka raahaa asiakkaiden ostokset näiden koteihin. Tilaukset tehdään jättämällä kauppakassi kauppalappuineen aamulla kaupan oven taa. 

Kirjaa lukiessa tulee mieleen monia asioita omasta lapsuudesta. Ajankuva on tarkkaa ja kovin erilaista kuin nykyaika. 

Hauskaa on myös, että henkilöiden vuorosanat on kirjoitettu vahvalla murteella. Kirjaa on silti helppo lukea.

Tämä on ensimmäinen Tiaisen kirja, jonka luin. Tiainen on aiemmin tullut tutuksi työni kautta, koska äidinkielenopettajana toimiessani oppilaat usein valitsivat luettavakseen Tiaisen nuortenkirjoja. Tiainen onkin kirjoittanut valtavasti nuortenkirjoja. 




sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Pienen pieni kirjanen kertoo Esteristä, joka on runoilija ja esseisti. Ester rakastuu palavasti taiteilija Hugo Raskiin, mutta ei saa rakkaudelleen vastakaikua. Kirja onkin hyvä kertomus siitä, miten nainen voi elellä omissa kuvitelmissaan ja sivuuttaa täysin tosiasiat, jotka ovat hänen agendansa vastaisia. 

Koska molemmat päähenkilöt ovat kovin älykkäitä ja pitävät filosofisesta pohdinnasta, on kirja ajoittain puuduttava. 




lauantai 2. lokakuuta 2021

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva

Greben kirjat ovat taattua laatua. Grebellä ei ole tiettyjä henkilöitä, jotka toistuvat joka kirjassa, mutta aiempien kirjojen henkilöt voivat hyvinkin poiketa uudessa kirjassa. 

Veteen piirretty viiva ei ollut niin yllättävä trilleri kuin odotin. Keskeiset juonenkäänteet ovat arvattavissa etukäteen. Keskeisessä roolissa on aiemmissa kirjoissakin esiintynyt rikostutkija Gunnar Wijk. 

Kirja alkaa kahdenkymmenenen vuoden takaa. Maria on naimisissa Samirin kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta, Marian poika Vincent ja Samirin tytär Yasmin. Tapahtumat alkavat, kun Yasmin katoaa. Kuluu kaksikymmentä vuotta, ennen kuin tapaus selviää. 

Kirja kertoo siitä, miten helppoa on olla sinisilmäinen, miten vähän tiedämme toisten elämästä ja miten häilyvä on raja elämän ja kuoleman välillä.