Kuolettava kertomus taitaa olla paksuin tähänastisista Louise Pennyn kirjoista. Vaikka kirja on romaanikokoa, on se pehmeäkantinen, mikä mielestäni vaikeuttaa lukemista. Kirja ei tahdo pysyä itsestään auki, jotta samalla voisi kutoa.
Kuten Pennyn kirjoissa yleensäkin, on kerronta tässäkin niin monipolvista ja yksityiskohtaista, että kirjan lukeminen kestää kauan. Yksityiskohtaisessa paikkojen ja henkilöiden kuvauksessa toisaalta piilee Pennyn kirjojen viehätys.
Three Pinesin kylästä, Olivierin ja Gabrin bistrosta, löytyy tuntemattoman miehen ruumis. Kirja kuluukin sen selvittelyssä, kuka vainaja on, kuka hänet tappoi ja miksi. Three Pinesin asukkaat ovat tulleet tutuiksi aiemmista kirjoista. Kylässä on hyvä yhteishenki ja kaikki tuntevat toisensa. Täaaä kirjassa pintakiilto karisee ja inhimillisiä piirteitä tulee esiin. Jäi vähän pettynyt olo.
Kirjan loppuratkaisu ei vaikuta tyydyttävältä edes Armand Gamachen mielestä. Koska toinenkin asia jää auki, veikkaan ja toivon kirjan tapahtumien saavan jatkoa seuraavassa osassa.
Ilahduttavaa kirjassa on, ettei Gamacheen kohdistuvia salaliittoteorioita edes mainita kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti