Itkonen kuvaa tuntemuksiaan vaikeina raskausaikoina hyvin rehellisesti. Hän pyrkii etäännyttämään itsensä vaimonsa vatsassa olevasta vauvanalusta, jotta ei joutuisi pettymään. Kirjan tuleva isä hoitaa kahden isomman lapsen arjen sujuvasti, mutta tunnetasolla ei osaa olla vaimonsa tukena. Minun olikin vaikea ajatella kauniisti kirjan tulevasta isästä, joka oli selvästi heikompi kuin vaimonsa.
Sittemmin Itkonen on suurperheellisenä alkanut ajaa positiivisen vanhemmuuden agendaa. Tällainen rooli sopiikin hänelle kuin nakutettu. Itkosen omassa perheessä vaimo on määrätietoinen insinööriaivo, mies tunteella elävä koti-isän prototyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti