Stephen King: Holly

Hollyn alkulehdellä luetellaan kirjat, joissa Holly Gibney on aiemmin esiintynyt: Mersumies, Etsivä löytää, Viimeinen vartio, Ulkopuolinen ja Mitä enemmän verta. En ole koskaan liiemmin pitänyt yksityisetsivä Holly Gibneystä. Siksi tartuinkin varauksella hänen nimikkokirjaansa. 

Luettuani Hollysta kertovan kirjan olen sanaton. Kirja on aivan uskomattoman taitavasti kirjoitettu kauhutarina. Siinä ei ole ripaustakaan yliluonnollisuutta, vain silkkaa kauhua ja hulluutta. On myös uskomatonta, että Stephen King pystyy yhä 76-vuotiaana kirjoittamaan näin taidokkaita ja eheitä kirjoja, joissa punainen lanka ei katoa hetkeksikään. 

Tässä kirjassa Holly puhkeaa kukkaansa. Hänen mentorinsa Bill Hodges, joka otti Hollyn avukseen etsivätoimistoonsa, on kuollut haimasyöpään. Koska kirjassa eletään korona-aikaa, on Holly yksin Billiltä perimänsä yrityksen ruorissa. Yleensä firmaa auttelevalla Jerome Robinsonilla on kiireitä oman projektinsa kanssa, samoin Jeromen siskolla Barbaralla. Holly saa siis selvitä uusimmasta toimeksiannostaan yksin. 

Minulla on yleensä tapana lukea ruokapöydässä. Tätä kirjaa ei voi lukea syödessään. Pidä se mielessä. 

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Harriet Tyce: Keskiyöllä kaikki päättyy

Olen lukenut Harriet Tycelta aiemmin Veriappelsiinin ja Kaikki valheesi. Ensimmäisestä en pitänyt, toisesta pidin. Keskiyöllä kaikki päättyy asettuu pidettyjen listalle.

Kirjan minäkertoja on juristi Sylvie, jolla on omituinen miesystävä Gareth. Skotlannista kotoisin oleva Sylvie asuu Lontoossa, kuten hänen paras ystävänsä Tesskin. Tessin ja Sylvien suhde on jotenkin omituinen, ja vähitellen käykin ilmi, että he eivät suinkaan aina ole olleet sydänystäviä. Tessin puoliso Marcus on jättämässä Tessin. 

Tulehtuneita ihmissuhteita riittää. Sylvie on pyrkimässä tuomariksi, mutta kohtaa työssään isoja haasteita. Tessin terveys reistailee, vai reistaileeko? Lukija aistii pinnan alla kaikenlaista kieroilua. Lopussa selviää, kuka on kaikkein kieroin. 

Alkukankeuden jälkeen kirja etenee nopeasti tapahtumien seuratessa toisiaan vinhaa vauhtia. Keskeisenä ilmiönä kirjassa on alkoholin yletön nauttiminen. Sylvie vaikuttaa olevan kaatokännissä aina, kun jotakin tärkeää tapahtuu. 

Suomentanut Enni Vanhatapio

Anne Mette Hancock: Pitbull

Journalisti Heloise Kaldanista kertovassa sarjassa on aiemmin ilmestynyt osat Ruumiskukka ja Kasvojenkerääjä. Kaldan saa työssään apua poliisiystävältään Erik Schäferiltä, joka on toinen Kaldan & Schäfer -sarjan nimihenkilöistä.

Pitbullissa Heloise Kaldan työskentelee vapaaehtoisena saattohoitajana keräten samalla materiaalia laajaa artikkelia varten. Kaldanin saattohoidettavalla on dementia, ja hän palaa puheissaan menneeseen aikaan herättäen Kaldanin kiinnostuksen. Kaldan unohtaa artikkelinsa, kun hän alkaa selvittää, mitä hoidettavan menneisyydessä oikein on tapahtunut. Lopun huippukohta jäi laimeaksi, koska arvasin sen jo aikaisemmin. Sen verran hyvin se pedattiin. 

Pidän tästä sarjasta. Henkilöt ovat kiinnostavia ja heidän elämäänsä puidaan huolella. Keskeisten henkilöiden elämissä tapahtuu mukavia asioita, eikä kiidetä kriisistä kriisiin, kuten monissa kirjoissa. 

Joitakin kummallisuuksia ja lapsuksia osui silmään. Eräällä henkilöllä oli kädessään "7-rauta", mikä herättää mielikuvan aseesta, koska rikollisethan usein kutsuvat asetta raudaksi. Mietin vain numeron seitsemän merkitystä siinä. Seuraavalla sivulla puhutaan golfmailoista, eli kyseessä on tietysti rautaseiska! En ole koskaan aiemmin kuullut rautaseiskaa nimitettävän 7-raudaksi. Liekö kääntäjän omaa keksintöä. Kirjan lopussa oikoluku on päästänyt läpi tyypin, joka istui ja makasi mahallaan samaan aikaan. Toinen taas nojaili nojasi.

Vielä hauska sattuma: kirjan takaliepeestä löytyy Ruumiskukasta kirjoittamastani arviosta napattu pätkä (alin kuva).

Suomentanut Salla Korpela

Louise Penny: Kohtalokas kotiinpaluu

Kohtalokas kotiinpaluu on rikostarkastaja Armand Gamache -sarjan kymmenes osa. Gamache on viimein vetäytynyt työstään ja muuttanut vaimonsa kanssa pieneen Three Pinesin kylään nauttimaan rauhallisista eläkepäivistä. Gamachen entinen alainen Jean-Guy Beauvoir vierailee kylässä usein, onhan hän naimisissa Gamachen tyttären Annien kanssa. 

Tällä kertaa pyöritään taidemaailmassa etsimässä kylässä asuvan Claran kadonnutta aviomiestä Peteriä. Clara ja Peter ovat molemmat menestyneitä taiteilijoita, niinpä taidemaalaus on kirjassa keskeinen teema. Gamache auttaa Peterin etsimisessä vaimonsa pettymyksestä huolimatta. 

Three Pinesin kylä on ennallaan ja kyläläiset valloittavia persoonia. Keskeiset henkilöt ovat kuin yhtä, suurta perhettä. Lämminhenkinen ystävän etsintä jatkuu läpi kirjan. Vaikka pidänkin Pennyn kirjoista ja Three Pinesin kylästä kovasti, on viisisataa sivua ystävän etsintää aika paljon. 

Suomentanut Timo Korppi

Sebastian Fitzek: Unissakävelijä

Jo kuudes suomennos Fitzekiltä. Fitzekin kirjat tuntuvat noudattavan samanlaista latua: aina jonkun päässä on vinksahtanut pahemman kerran. Nyt, kun sen jo tietää, osaa lukija suhtautua kaikkiin tapahtumiin epäilevästi.

Esimerkiksi Unissakävelijä kertoo miehestä, Leonista, joka kävelee unissaan. Hän käyttäytyy nukkuvana kuin olisi hereillä, ja tekee mielikuvituksellisia asioita. Kirjan unimaailma on helppo havaita, tapahtumat etenevät yhtä järjettömästi kuin omissa unissanikin. Jonkin ajan päästä tosin lukija herää miettimään, ovatko asiat tosiaan näin suoraviivaisia. Mikä on unta ja mikä totta? 

Unissakävelijä on vähän tylsä, koska se keskittyy vain yhteen asiaan ja on yhtä älytön kuin Liisa ihmemaassa. Kirjan loppuratkaisu oli helppo arvata, koska vaihtoehtoja ei kovin paljon ole.

Suomentanut Olli Sarrivaara

Samuel Bjørk: Saari kaukana kaikesta

Mia ja Munch -sarja kertoo kahdesta poliisista, ikääntyvästä Holger Munchista ja nuoresta Mia Krügerista. Sarjan aiemmat osat ovat Minä matkustan yksin, Yölintu , Poika pimeästä ja Susi.

Mian ja Munchin ystävyyssuhde on kiehtovaa seurattavaa. Tällä kertaa Munchin murharyhmä lakkautetaan säästösyistä. Munch matkustaa pienelle saarelle, jolla Mia asustaa, koska siellä tapahtuu murha. Parivaljakko työskentelee taas yhdessä ja kumpikin toipuu samalla aiemmista kriiseistä. 

Kirjan tapahtumat etenevät letkeästi ja vauhdikkaasti. Munchin perusnegatiivinen asenne naurattaa. Pidän tästä sarjasta. 

Suomentanut Päivi Kivelä

Rebekka Härkönen: Pihtiote

Pihtiote jatkaa rikostoimittaja Suuna Walta -sarjaa, jonka Prinsessamekko aloitti. Prinsessamekko oli vauhdikas ja pysyi hyvin kasassa. Pihtiote lipsuu pahemman kerran. Päädyin lopulta jättämään kirjan kesken luettuani kolmanneksen siitä. 

Keskeisessä roolissa toimittaja-Suunan lisäksi on pahamaineinen liivijengi, jonka jäsenet eivät herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Etenkin jengin johtaja Paco on koko ajan esillä. Edellisestä kirjasta en muista mitään, joten mahdolliset aiemmat tuttavuudet olisi hyvä briiffata jotenkin sisään. 

Kirjan alkupuolella on omituista toistoa niin liivijengiläisten kuvailussa kuin Pacon aseen esittelyssä. Liekö kirjaa muutettu viime hetkellä ja toisto jäänyt huomaamatta. Toisaalla tuntuu, kuin sivuja puuttuisi, kun Suuna yhtäkkiä tietää nimeltä kaikki liivijengiläiset. Tämä liittynee aiempaan kirjaan. Oma lukunsa on mauton ja hajuton jonkin sortin tehdastyöntekijä, joka palaa ahdistuneena Meksikon matkaltaan. Syy selviää vasta myöhemmin. Tämänkin sankarin perhesuhteet selitetään useampaan kertaan. 

Valitettavasti keskeisten henkilöiden kiinnostavuus on kovin alhainen eikä juonenkulkukaan pidä minua otteessaan. Jokin poliisiin liittyvä taustajuoni kehittyy niin hitaasti ja heiveröisesti, ettei sekään aukea.

Liza Marklund: Myrskyvuori

Napapiiri-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Napapiiri ja Suonsilmä. Harmikseni nyt käy ilmi, että sarja onkin trilogia ja Myrskyvuori näin ollen sen päätösosa. 

Päätösosassa tosiaan on jo selvää, että trilogia on enemmän kuvitteellisen poliisipäällikkö Wiking Stormbergin elämäkerta kuin rikosromaani. Wikingin elämä osoittautuu hyvin mielenkiintoiseksi. Aiemmin on jo selvinnyt, että Wikingin ammoin suohon uponnut vaimo Helena olikin neuvostovakooja, joka lavasti kuolemansa ja loikkasi toiselle puolelle. Wikingin ja lasten turvaamiseksi vaimo joutui jättämään kaiken taakseen. Helena kuitenkin palasi Wikingin kotiseudulle äskettäin uudella henkilöllisyydellä ja Wiking otti hänet ilolla vastaan. Wikingin äiti Karin kuoli edellisessä osassa, ja nyt Wiking perehtyykin taustaansa, joka osoittautuu yllättäväksi. 

Marklund osaa kirjoittaa niin, että lukijan mielenkiinto pysyy yllä, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toki hän osaa punoa myös mitä ihmeellisimpiä tapahtumia henkilöidensä elämään. 

Kirjan nimi Myrskyvuori (Stormberget) viittaa Wikingin suvun nimeen, joka perustuu paikallisen vuoren nimeen. 

Haikein mielin jätän Stenträskin pienen kylän Pohjois-Ruotsissa taakseni. 

Suomentanut Kristiina Vaara

Freida McFadden: Eristysvanki

Olen aiemmin lukenut McFaddenilta kirjan Kotiapulainen. Eristysvanki ei vedä vertoja sille. 

Brooke muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa kymmenvuotiaan poikansa kanssa. Brooke saa sairaanhoitajan työn vankilasta, jossa lusii myös hänen entinen poikaystävänsä Shane. Shane on yhtä komea kuin ennenkin, eikä tunnu kantavan kaunaa siitä, että on vankilassa Brooken todistajanlausunnon takia. 

Kirjan juoni on alusta saakka hyvin ilmeinen. Brooke on naiivi idiootti, joka hakeutuu vaikeuksiin. Brooke ei ole varma, kumpi kahdesta poikaystäväehdokkaasta on murhaaja, joten hän on suopea molemmille. Brooken mielestä kuvottavin näky, mitä hän on ikinä nähnyt, on kuollut rotta ämpärissä. Tätä ennen Brooke on ollut paikalla, kun kolme ihmistä on murhattu ja nähnyt heidän ruumiinsa, sekä löytänyt hyvää vauhtia mätänevän ruumiin kellarista. 

Tapahtumat etenevät juuri niin kuin niiden kuvitteleekin etenevän yksinkertaisimmassa skenaariossa. Tätä kirjaa ei kannata lukea. 

Suomentanut Jussi Tuomas Kivi

Clare Mackintosh: Vuorten varjo

Walesilaispoliisi Ffion Morganista kertovassa sarjassa on aiemmin ilmestynyt yksi kirja, Tummat vedet. Sarja kertoo tapahtumista pienessä kylässä Englannin ja Walesin rajalla. Tällä kertaa paikalla filmataan tosi-tv-ohjelmaa, joka osoittautuu aivan muuksi kuin mitä osallistujien on annettu ymmärtää. 

Paikallispoliisissa työskentelevä Ffion Morgan kutsutaan kuvauspaikalle, kun sieltä on löytynyt luita. Pian katoaa yksi kilpailijoista ja lopulta tapahtuu murhakin. Tapahtumia kerrotaan eri luvuissa eri henkilöiden näkökulmista, niin poliisien kuin kilpailijoidenkin. Näkökulmat vaihtelevat sen verran, että mielenkiinto säilyy.

Kirjan henkilöt ovat herkullisia ja tilannehuumori oivaltavaa. Jään innolla odottamaan seuraavaa osaa. 

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

Cara Hunter: Koko totuus

Rikoskomisario Adam Fawley -sarjassa on aiemmin ilmestynyt teokset Jäljettömiin, Pimeyteen, Ei ulospääsyä ja Vimma. Uusimmassa kirjassa on alussa kätevästi esitelty keskeiset henkilöt ja heihin liittyviä asioita. Pidän siitä, koska en muista kuitenkaan ketään.

Olen aiemmin valittanut tekstin repaleisuudesta Hunterin kirjoissa, ja sama jatkuu tässäkin. Teksti katkeaa kuulustelupöytäkirjoihin, podcasteihin ja ties mihin. Adam Fawley on joissakin luvuissa minäkertojana, osassa taas on kaikkitietävä kertoja.

Pääjuonena on edelleen Tienvarsiraiskaajan tapaus, vai liekö se sivujuoni. Raiskaaja vapautuu vankilasta ja uhkaa nyt Fawleyn perhettä. Samaan aikaan poliisit puivat yliopistolla tapahtunutta ahdistelutapausta. Kumpikaan juoni ei oikein vedä, ja sain taistella itseni kanssa, että viitsin katsoa loppuun asti, miten kaikki päättyy. 

Suomentanut Arto Schroderus

Beth O'Leary: Löytöpalkkio

Löytöpalkkio on viides lukemani O'Learyn kirja. Aiemmat lukemani kirjat ovat Kimppakämppä, Vaihtokauppa, Törmäyskurssi ja Hukkareissu. 

Löytöpalkkio lähti kovin kankeasti liikkeelle, ja laitoin jo kertaalleen kirjan palautuspinoon. Ajattelin, etten viitsi haaskata aikaa huonoon kirjaan, kun luettavaa riittää. Tartuin siihen kuitenkin vielä kerran ja annoin mahdollisuuden. Yllättäen kirja lähtikin heti kulkemaan, kun aloin uudelleen lukea sitä. 

Kirja kertoo pienestä konkurssin partaalla keikkuvasta kylpylähotellista ja sen työntekijöistä. Kahdella työntekijällä, Izzylla ja Lucasilla, on sutinaa keskenään, mutta päällepäin se näkyy kiusantekona ja naljailuna. Juoni ei siis kovin kummoinen ole. 

Kertomus on kuitenkin lämminhenkinen ja ihmisetkin sympaattisia. Tapahtumista kerrotaan vuoroin Izzyn, vuoroin Lucasin näkökulmasta. Tämä vuorottelu ei näytä tuovan mitään lisäarvoa tapahtumien kehittymiselle. Jaksoin lukea kirjan sen yllätyksettömään loppuun saakka. 

Suomentanut Heli Naski