Rebekka Härkönen on rikos- ja oikeustoimittaja, ja Prinsessamekko on hänen ensimmäinen fiktiivinen rikoskertomuksensa. Kirja on aivan yllättävän monikerroksinen ja kiemurajuoninen kirja esikoisdekkariksi. Jännitin lukiessani kovasti, pysyykö pakka kasassa loppuun saakka, ja kyllä se pysyi.
Prinsessamekko kertoo Suuna Walta-nimisestä lööppilehden rikostoimittajasta, joka ei aina muista olevansa vain toimittaja, ei poliisi. Nimistöntutkijan sieluani nyppivät alkuun kirjan omituiset nimet. Suunan veli on nimeltään Unne, ja hänen miesystävänsä Rauli. Oikeasti, kaikki Raulit lienevät seitsemissäkymmenissä. Digi- ja väestötietoviraston mukaan Raulin kulta-aika on tosiaan ollut viime vuosituhannella. Suuna-nimisiä ei Suomessa ole vielä yhtään (siinäpä tärppi uniikkinimiä etsiville!), Unnea sen sijaan on annettu muutamia kertoja sekä miehille että naisille. Onneksi erikoiset nimivalinnat jäivät näihin.
Suuna on erinomainen rikostoimittaja, joka ei pelkää ketään eikä mitään. Kirjan parasta antia on Suunan sanailu kollegoidensa ja tapaamiensa rikollisten kanssa. Muutenkin kirjan kieli on erittäin kuvailevaa, mutta silti maanläheistä. Esimerkkinä luvun 66 aloituskappale:
Lumi ei näyttänyt tarttuvan tänä vuonna Helsinkiin. Kaupunki ammotti Suomenneidon helmoissa kuin auki rävähtänyt musta lasisilmä ja tuijotti yhä äreämpänä synkkenevää vuotta.
Voiko sen paremmin sanoa?
Juonenkäänteistä sen verran, että rinnan kulkevat metrossa tapahtuva arabitaustaisen tekemä attentaatti, jossa kuolee ihmisiä, nuorten ihmisten huumekuolemat, liivijengien touhut sekä lasten ja nuorten kokema seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta. Sen verran kiperiä ja monimutkaisia tapahtumaketjuja, että niiden koossa pitäminen on aikamoinen suoritus. Jään mielenkiinnolla odottamaan Suuna Walta -sarjan seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti