Konstaapeli Alisa Arosta kertova sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Sarjan aiemmat osat ovat Liian lempeä mies ja Tanssipartneri. Tappajatohtorin alussa saatellaan lukija lempeästi mukaan aiempiin tapahtumiin.
Henkilöiden nimien samankaltaisuus ja alkusointuisuus rasittaa muistia: Sakarias Selki, Sakari Sola, Saara Sammatti tai Harriet Helminen, hoitaja Helander, Heikki Hyttinen. Alisa Aron pojan nimi on Masi ja koiran nimi Sepe. Samantyylisiä nekin.
Kirjan kerrontatapa on jotenkin kummallinen. Eteenpäin kulkevan kertomuksen välissä on lukuja, joissa kerrotaan jonkun keskeisen henkilön koko elämäntarina siihen hetkeen saakka. Kiehtovaa, mutta irrallista, koska tietoja ei tavallaan "kerro" kukaan, vaan ne ovat kuin poliisiraportista. Toisaalta juoneen keskeisesti liittyvä Alisan elämässä tapahtuva käänne käsitellään niin ikään kertojan näkökulmasta, ei tilanteessa eläen. Monia juonen kannalta vähäpätöisempiä tapahtumia kuitenkin kerrotaan hetkessä mukana ollen.
Kirjan päätyttyä mietin kyllä, että on vaikea sanoa, mikä oli keskeistä, mikä ei. Tappajatohtorin motiivi jäi hämärän peittoon ainakin minulle. Ihmisiä kuoli niin tieten kuin sattuman kautta. Tappajatohtori ei ole yhtä näppärä kokonaisuus kuin parivaljakon aiemmat kirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti