Kirjailijat esitellään kirjan kansiliepeissä. Kauko Röyhkä ei juuri esittelyä kaipaa, hänhän on tunnettu muusikko. Sitä en tiennyt, että Röyhkä on julkaissut kolmisenkymmentä teosta, joista yksi on ollut jopa ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Anneli Aunola puolestaan on eläkkeelle jäänyt poliisi, jolla on takanaan monipuolinen työkokemus. Pikanttina yksityiskohtana mainitaan, että Aunola on työskennellyt Matti Yrjänä Joensuun työparinakin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle. Veikkaan, että ajankohta on valittu ainakin osaksi siksi, että Aunolan työkokemus perustuu senaikaisiin menetelmiin. Aikaan ennen älypuhelimia.
Kirjailijapari pelaa loistavasti yhteen. Aunolan osuutta lienee etenkin vahva asiantutemus poliisin toimintatavoista. Kirja on kuin tapauskertomus yhden rikoksen selvittelystä alusta loppuun saakka.
Konstaapeli Alisa Aro saa pöydälleen ikävän jutun, jossa luotetuksi luultu miestuttava on osoittautunut pedofiiliksi. Aro selvittää juttua parhaansa mukaan, ja tapaus paisuu paisumistaan. Esimies yrittää toppuutella Aroa, koska varoja kovin laajaan tutkintaan ei ole. Kirja onkin myös hyvä kuvaus siitä, miten 1990-luvun laman aikaan painettiin villaisella vakaviakin lastensuojelutapauksia, kun resursseja tutkintaan ei ollut tai salassapitovelvollisuus esti tiedonsiirron eri osapuolten välillä.
Kirja on inhorealistinen tapauskuvauksissaan, mutta pitää samalla otteessaan intensiivisellä kerronnallaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan Alisa Aro -sarjan seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti