maanantai 30. huhtikuuta 2018

Petri Tamminen: Elämiä

Lukaisin sitten tämänkin ohuen Tammisen nurkista pyörimästä. Elämiä ei kyllä sovi kerralla luettavaksi. Ennemmin pitäisi lukea yksi tarina ja pureskella sitä rauhassa. Miettiä, mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta. Mitä lukee rivien välissä. Entä alussa ja lopussa.

Halusin nyt kuitenkin katsoa kerralla, millaisia elämiä Elämiä pitää sisällään.



Petri Tamminen: Rikosromaani

Kyllähän mää tiesin, ettei tää mikään dekkari ole. Mut en mää arvannut, että se niin tylsä olisi. Epämääräistä huuhattelua. En tykännyt. Luin kuitenkin urheasti loppuun pettyäkseni siihenkin.



sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Quentin Bates: Luihin ja ytimiin

Luin heti perään toisen Batesin. Tämän lukeminen kesti kauan, koska opiskeluhommat veivät kaiken aikani. Nyt on opiskelut opiskeltu ja voin taas lukea, mitä huvittaa.

Tämä kirja oli armollinen hitaalle lukemiselle ja lukijalle, joka vain silloin tällöin ehti lukaista sivun, pari. Pysyin silti hyvin kärryillä.

Islannissa ollaan taas, ja Gunnhildur Gisladottir ratkoo rikoksia. Koska hän on niin hyvä, hän on saanut siirron pikkukaupungin poliisista pääkaupungin rikospoliisin ja loistaa tietenkin sielläkin.

Kirjan rikokset ovat kummallisia ja liittyvät Islannin pankkikriisiin. Kirjan loppu oli todella huono: käänsin sivua eikä siellä ollutkaan enää mitään. En tajunnut, että se loppui ilman, että murhaaja selvisi. Höh.

Aion silti lukea seuraavankin.