Tartuin kirjaan sen saaman somehuomion takia. Aloitettuani tajusin, että kyseessä on nuorten aikuisten kirja. Valitettavasti nuorten aikuisten kirjoissa tunnutaan usein aliarvioivan lukijaa. Ensimmäiset luvut eivät tälläkään kertaa vakuuttaneet minua, mutta sitten tempauduin täysillä mukaan Konstantinin omituiseen elämään, jossa kuljettaja vie hänet aamuihin kouluun Maseratilla.
Konstantin on rikkaan perheen perillinen, joka ei sekuntiakaan ole ajattelematta asiaa. Alussa mietin, että onpa hämmentävää, sillä kaikissa muissa lukemissani kirjoissa, joiden nuori päähenkilö on huikean varakkaasta perheestä, tämä pyrkii kaikin tavoin peittelemään vaurauttaan ja unohtamaan sen. Konstantin kohtelee muita ikävästi ja leuhkii rahoillaan ja someseuraajillaan. Vähitellen käy ilmi, että Konstantin ehkä miettii asiaa niin paljon vanhempiensa kylmyyden takia.
Kirjan luvut ovat lyhyitä, mikä varmasti ilahduttaa nuoria lukijoita. Niissä käy ilmi yksi toisensa jälkeen asioita, joista Konstantin ei tiennyt pitävänsä. Tällainen on hauska rakenne. Samalla Konstantin tutustuu uudelleen varhaislapsuutensa parhaaseen kaveriinsa Beehen. Herkullisinta kirjassa onkin nuorten suhteen vähittäinen kehitys ja sen raikas kuvaus, josta puuttuu tavanomainen samantyylisten kirjojen tunkkaisuus kokonaan. Kerrankin takakannen kuvaus pitää paikkansa: kirja on todellakin kuuma.
Kirja tarjoaa samastumispintaa queer- ja nepsynuorille. Toki myös silmittömän rikkaille, jos sellaisia sattuu Suomessa oikeasti olemaan. Yksi korostuva teema on verkkopelaaminen, joka on Been erikoisalaa. Kirjan jälkisanoissa mainitaan kuuluisa Minecraft-pelaaja Technoblade, jonka kuolema osui kirjan kirjoittamisen aikaan.
Yllätyksekseni pidin tästä kirjasta kovasti. Lukekaa se.