En kokenut lainkaan olevani tämän kirjan kohderyhmää. Ankarasta miettimisestä huolimatta en keksinyt, kuka muukaan olisi. Potentiaalinen kohderyhmä, kolmikymppiset itsestään liikaa luulevat pelifanaatikko-insinöörit, tuskin lukee kirjoja.
Jan-Petteri on vässykkä diplomi-insinööri, joka työskentelee puutarha-alalla ja itkee herkästi. Jiipeeksi itseään kutsuva sankarimme ei ymmärrä, miksi parisuhteet karahtavat kiville yksi toisensa jälkeen. Kirjan alkuosa on Jiipeen loputonta itsetutkiskelua ja tilitystä epäonnesta naismaailmassa, kunnes kohdalle osuu Raija.
Jiipee muuttaa Raijan perässä pääkaupungista Kuopioon. Elämä asettuu uusille urille ja työkin sujuu tekemättä mitään. Samalla kirja käy niin tylsäksi, että aloin reilut sata sivua luettuani lukea sitä pikakelauksella.
Kirjan loppupuolella, kun perheeseen on syntynyt vauva, kirja muuttuu hulvattoman hauskaksi ja aloin taas lukea sitä kunnolla. Jiipee on onnellisena tossun alla ja aikuistuu vähitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti