Häväistyt jatkaa Delta-sarjaa, jonka aiemmat osat ovat Verivelka, Hyvitys ja Vaiettu. Delta-sarja on osoittautunut kiinnostavaksi, etenkin ne osat, joissa tarkempaan esittelyyn pääsee joku ryhmän poliiseista. Tällä kertaa on vanhemman konstaapelin Linda Toivosen vuoro olla valokeilassa.
Delta-ryhmän alueella katoaa teinityttö, joka löytyy murhattuna. Ällistyttävästi juoppo poliisi sitoo langanpäitä yhteen ja yhdistää tapauksen muihin samantapaisiin. Näin ryhmä pääsee sarjamurhaajan jäljille. Sarjamurhaaja on myös lukijan arvattavissa kuin tarjottimella.
Minua ärsyttää aina, jos henkilöillä on liian samankaltaiset nimet. Lindan tytär on nimeltään Linnea, ja koska molemmat ovat keskeisissä rooleissa, pitää vähän väliä miettiä, puhutaanko äidistä vai tyttärestä. Linda myös pohtii asiakkaan nimen ja tämän tyttären nimen kuullessaan, että heillä on äidin nimi tyttären toisena nimenä, ihan kuten Lindankin perheessä. Linnea Linda? Tekisi mieli sanoa, että tuskin. Vaikka on kummallisempiakin yhdistelmiä olemassa.
Toinen ärsytyksen aihe on virke: Mutkassa oli irtosoraa, ohjaus meni tunnottomaksi. Ohjaus ei ole elävä olento, joten se ei voi mennä tunnottomaksi. Muistan jääneeni ihmettelemään tätä virkettä, koska en ole koskaan aiemmin kuullut sanottavan noin. Ennemmin sanoisin, että ohjauksesta katosi tuntuma. Erityisen hämmästyttävä kyseinen virke on, koska se toistuu kirjassa kahdesti tismalleen samoin sanoin. Sitten piti tietysti miettiä, onko sillä jokin suurempi merkitys. En keksinyt.
Kirja on sujuvaa tekstiä ja juoni etenee vauhdikkaasti. Ärsytyksen aiheet ovat pieniä. Kaikesta huolimatta kirja on Tuomisen parhaimmistoa. Minua kiinnostavat aina etenkin koulumaailmaan sijoittuvat kirjat, koska ne ovat omaa elämääni lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti