Arttu Tuominen: Hyvitys

Ikävä tunnustaa, että tartuin tähänkin Tuomisen uutuuteen varovaisesti, koska Tuomisen ensimmäiset neljä dekkaria olivat niin epätasalaatuisia. Delta-sarjan aiempi kirja, Verivelka, oli kuitenkin erinomainen, samoin on Hyvitys. Tällainen kirjoitustyyli miellyttää minua.

Kuten Verivelan luettuani arvelin, on Hyvityksen pääosassa ylikomisario Henrik Oksman, jolla on kiusallinen salaisuus. Tai ei salaisuus itsessään ole kiusallinen, mutta Oksman pelkää sen paljastumisen aiheuttavan kiusallisia tilanteita. Hän pelkää myös menettävänsä työtovereidensa kunnioituksen, jos salaisuus paljastuisi. Niinpä Oksman syyllistyy virkavirheeseen peitellessään salaisuuttaan.

Oksmanin salaisuus sopii hyvin ajan henkeen ja pride-teemaan. Kirjassa tuodaan hyvin esiin, miten vaikeaa on, kun hyväksyntää ei tunnu tulevan miltään suunnalta, ja millaisiin ratkaisuihin se voi johtaa.

Kirja on sujuvaa kieltä, aiheeltaan kiinnostava ja loppua kohti hyvin jännittävä. Toivottavasti tähän sarjaan tulee jatkoa.