Totta tosiaan on. Kirjan päähenkilö Saara, bikini fitness -tähti, on kirjan minäkertoja. Kirjassa liikutaan kolmessa aikakerroksessa: nykyajassa, vuodessa 2005 ja vaikka nykyajassa ollaan oletettavasti vuodessa 2015, kerrotaan siitä erikseen aikaleimalla varustetuissa, kursiivilla painetuissa kirjoituksissa. Niiden minäkertojan henkilöllisyys on viimeiseen lukuun saakka epäselvä.
Vuonna 2005 kolme tyttöä olivat ystävyksiä, tai halusivat olla, tai luulivat olevansa. Ei heistä ota selvää. Tapahtuu jotakin järkyttävää, mikä vaikuttaa kaikkien elämään pitkään jälkeenpäin. Pala palalta tapahtumat selviävät. Ehkä siksi, että ollaan Lapissa, tapahtumiin kiedotaan henkiä ja niiden kutsumista ynnä muita yliluonnollisia asioita. Kirja onkin kaikkinensa hyvin sekava.
Myönnän, etten lopulta jaksanut lukea koko kirjaa, koska tipuin koko ajan kärryiltä siinä, missä mennään ja kuka puhuu. Enkä jaksa innostua henkien kutsumisesta ja yliluonnollisista asioista, joita on aivan liikaa. Hämäävää on sekin, että kaikkia kutsutaan vain etunimeltä, minäkertojan näkökulmasta. Henkilöistä osa on kuitenkin sukua keskenään ja sekin paljastuu vähä vähältä. On siskoa, äitiä, tätiä.
Selasin viimeiseen lukuun nähdäkseni, mitä tapahtui ja kuka on syypää kaikkeen. Siellä paljastui toinenkin järkyttävä tapahtuma menneisyydestä. Vaikka luin viimeisen luvun huolella, en ole varma, ymmärsinkö silti vieläkään kaikkea.
Kirja on hyvä kuvaus tyttöjen välisestä ystävyydestä. Se on täynnä kaunaa, kateutta, huijaamista, ilkeilyä, epäilyä, alemmuudentuntoa ja samaan aikaan itsensä kohottamista muiden yläpuolelle. Kammottavaa. Jännitettä lisää se, että ystävyksiä on kolme. Kaikki kerran tyttönä olleet tietävät, että kolme tyttöä kaveruksina ei toimi. Tytöillä on taipumusta haluta paras kaveri ja jättää muut ulkopuolelle. Niin kirjassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti