Kirjan päähenkilö Sirkka saisi varmaan aika helposti parikin diagnoosia, jos eksyisi neuropsykiatrisiin testeihin. Sirkka rakastaa järjestystä ja rutiineja. Elämä on parasta, kun kaikki pysyy ennallaan eikä mitään tapahdu.
Vähän Sirkka pohtii parisuhdettakin, kun sellainen tuntuu olevan tapana. Sirkka kuitenkin järkiintyy ja viihtyy yksinkin.
Kerrassaan hauska kertomus Sirkasta, jolla on harmaa elämä ja se on hyvä niin. Vielä kun muut antaisivat olla rauhassa.
Saastamoisen kieli on rikasta ja hän keksii omia, uusia sanoja, kuten menninkäisehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti