Bythell piti päiväkirjaa kirjakauppiaan elämästä vuoden ajan. Kuvaus on varmasti rehellistä kaikessa ankeudessaan, rahahuolineen ja tylsine asiakkaineen. Lukija jää miettimään, kannattaako antautua asiakaspalvelualalle, jos asiakkaissa ei näe mitään hyvää. Vaikka he tekisivät hintavia ostoksia, keksii Bythell heistä jotain moitittavaa. Hän ei tunnu arvostavan asiakkaitaan lainkaan.
Toki jokainen voi tykönään ajatella ihmisistä, joiden kanssa joutuu olemaan vuorovaikutuksessa, mitä tykkää. Toinen asia on kirjoittaa kirja omasta ylemmyydentuntoisuudestaan. Bythellin asenne on niin asiakkaita ja kanssaihmisiä aliarvioiva, että se peittää alleen mahdolliset huumorin pilkahdukset. Lisäksi hän kertoo päivittävänsä yrityksensä Facebook-sivulle asiakkaiden typeriä kysymyksiä ja töykeitä kommentteja.
Bythellin kerronta on puisevaa ja itseään toistavaa, joten elämä kirjakauppiaana näyttäytyy sangen puisevana. Aiheesta olisi varmaan saanut pienellä yrittämisellä enemmänkin irti.
Myönnettäköön, että voimakas paheksuntani ja kriittisyyteni Bythellin kerrontaa kohtaan saattaa toki johtua siitäkin, että itse näen kirjakauppiaan Notting Hill -elokuvan silmin. En varmaan ole ainoa.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16: kirjalla on kirjassa tärkeä rooli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti