Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Rönkkösen kirjat ovat viihdyttäviä, ja monessa kohtaa sai nauraa ääneen. Minua kuitenkin ihmetyttää pakonomainen tarve ympätä jokaiseen virkkeeseen joku "tuhma" sana. Toki kaikki ne elintoiminnot ja ruumiineritteet, joista Rönkkönen koko ajan puhuu, ovat luonnollisia, mutta pitääkö niistä silti koko ajan puhua? Luonnollisten asioiden ylikorostaminen ei kuulosta enää kovin spontaanilta ja luonnolliselta. Onkohan Rönkkösellä koprolalia?

Kirja on oiva opas Tinder-deittailun saloihin. En taatusti ikipäivinä lataa Tinderiä. Kirja paneutuu onnistuneesti vain yhteen osa-alueeseen päähenkilönsä elämässä. Kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu seksin tai poikaystävän etsimisen tiimoilta. Vaikuttaa siltä, ettei päähenkilö ehdi edes töissä käydä näiltä kiireiltään.

Sinkkuelämän kuvailu on hulvatonta. Mietityttää, miksi päähenkilö niin kovasti haluaisi parisuhteen, kun hän kuitenkin tuntuu tiedostavan, ettei se välttämättä onnellisuutta takaa.

Lopuksi terveisiä kirjastolle (katso alin kuva). Kivasti liimasitte takaliepeen tekstin päälle. Olisihan tuon lipareen voinut vain leikata poiskin, ja vetää tuohon pelkän kontaktin.