Jungstedtin Kanaria-sarjan uusin teos. Kanarialla asustaa plutoona ruotsalaisia ja norjalaisia eläkeläisiä ja muita auringonpalvojia lomailijoiden lisäksi. Kirjan päähenkilöinä ovatkin saarilla vakituisesti asustavat skandinaavit, toimittaja Sara, hänen miehensä Lasse ja entinen poliisi Kristian. Mahtuu keskeisiin henkilöihin muutama kanarialainenkin.
Saarella murhataan julmasti ruotsalaisia ja siinäpä riittää selvitettävää. Kirjan alku on uneliaan leppoisa, mutta vähitellen vauhti kiihtyy. Paljon yllättäviä ihmissuhteita ja käänteitä tarvitaan, ennen kuin murhaaja löytyy. Keskeisten henkilöiden ihmissuhteita puidaan huolella, ja Saran puolesta lukija tuntee välillä myötähäpeääkin.
Kirjassa kulkee useampi tarina, ja taustatarina Kristianin lapsena kadonneesta siskosta jääkin jännään kohtaan.
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
lauantai 11. marraskuuta 2017
Stefan Tegenfalk: Koston vanki
Olen nyt ihan kypsä näihin dekkareihin, joiden kirjoittajat kuvittelevat, ettei lukija lue vuoden aikana mitään muuta, vaan muistaa kaiken edellisessä kirjassa tapahtuneen. Pieni vinkki: jos et osaa tai viitsi briiffata aiempia tapahtumia, älä kirjoita jatkuvajuonisia tarinoita.
Taasen pitäisi siis tietää, kuka kukin on. Katsoin blogistani, mitä olen kirjoittanut edellisestä kirjasta. Hämmästyin päähenkilöiden sukunimistä. Niitä ei taidettu tässä kirjassa mainita kuin kerran. Walter Gröhn ja Jonna de Brugge työskentelevät taas yhdessä, vaikka oikeasti Jonna taitaa kuulua jollekin muulle osastolle. Asiaa koskeva luku oli niin epäselvä, että tavasin sen useampaan kertaan tulematta silti hullua hurskaammaksi.
Kirjassa jahdattiin vissiin samaa tyyppiä kuin viime kirjassakin. Tarina oli pitkä ja puiseva, eikä oikein lähtenyt lentoon. Epilogi oli aika käsittämätön. Jotenkin se liittyi kirjan juonen mielikuvituksellisimpaan keksintöön, mutta miten, jäi aika epäselväksi kuitenkin sekin.
Ei tämä nyt oikein napannut, vaikka urheasti tavasinkin sen loppuun saakka.
Taasen pitäisi siis tietää, kuka kukin on. Katsoin blogistani, mitä olen kirjoittanut edellisestä kirjasta. Hämmästyin päähenkilöiden sukunimistä. Niitä ei taidettu tässä kirjassa mainita kuin kerran. Walter Gröhn ja Jonna de Brugge työskentelevät taas yhdessä, vaikka oikeasti Jonna taitaa kuulua jollekin muulle osastolle. Asiaa koskeva luku oli niin epäselvä, että tavasin sen useampaan kertaan tulematta silti hullua hurskaammaksi.
Kirjassa jahdattiin vissiin samaa tyyppiä kuin viime kirjassakin. Tarina oli pitkä ja puiseva, eikä oikein lähtenyt lentoon. Epilogi oli aika käsittämätön. Jotenkin se liittyi kirjan juonen mielikuvituksellisimpaan keksintöön, mutta miten, jäi aika epäselväksi kuitenkin sekin.
Ei tämä nyt oikein napannut, vaikka urheasti tavasinkin sen loppuun saakka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)