lauantai 18. kesäkuuta 2016

Karin Erlandsson: Kuolonkielot

Suomenruotsalainen kirjailija, kirjoittanut ruotsiksi, josta kirja on suomennettu.
















Aika hyvä kirja, trillerimäistä jännitystä. Nuori toimittajatyttö muuttaa Pohjanmaalle pieneen kaupunkiin. Kaupungin nimi selvisi googlettelemalla mainittuja paikkoja, tapahtumat sijoittuvat Uusikaarlepyyhyn. Toimittajatyttö Sara on kovin nuori, avuton ja onneton yksilö. Onneksi hän vähän reipastuu kirjan edetessä.

Kaupungissa on tapahtunut murha, jonka selvittely tosin jää sivurooliin. Yhdelläkään kirjassa vilahtavista poliiseista ei taida olla edes nimeä. Pääosassa ovat paikallisen sanomalehden pieni toimitus, naispappi ja ikkunassa roikkuva eläkeläisnainen, joka käy hautausmaalla juttelemassa miesvainajalleen. Sangen hauska kombinaatio.

Kirja oli hauska ja viihdyttävä. Loppuratkaisu oli perin erikoinen ja yllättävä.

Hiukan ärsytti se, etten tiennyt, mikä paikka on Sarek. Yksi henkilöistä lähti konferenssiin Sarekiin. Kuvittelin sen olevan joku kurssikeskuksen nimi tms. lyhennesana. Lopulta googletin ja Sarek onkin pohjoisruotsalainen kansallispuisto. Luulenpa, ettei nimi kuitenkaan ole kovin tunnettu Suomessa, joten asiaa olisi hieman voinut kirjassakin täsmentää. Ei sillä mitään merkitystä ollut, mutta kuiteskin.

Suosittelen. Nopea lukea. Hyvää, kaunista kieltä.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Stefan Ahnhem: Yhdeksäs hauta

Yli viidensadan sivun tiiliskivipokkari. Ahnhemin tutut pollarit Fabian Risk ja Malin Rehnberg ratkovat kaikenlaisia kummallisia rikoksia. Kirjan paksuudesta huolimatta tarinaan jää hämmentäviä aukkoja. En ole varma kyllä siitäkään, oliko Malin viimeksi mukana juonessa.

Kävin tarkistamassa aiemman Ahnhemin kirjan Pimeään jäänyt juonen ja nyt vasta hämmentääkin. Tämän kirjan lopussa Risk päättää muuttaa Helsingborgiin pelastaakseen avioliittonsa. Edellisen kirjan alussa hän oli juuri muuttanut Helsingborgiin pelastaakseen avioliittonsa. Ja kirjat ovat ilmestyneet ruotsiksikin tässä järjestyksessä. En pysy kärryillä. En tykkää.

Kirjassa Yhdeksäs hauta kulkee monta päällekkäistä tarinaa Ruotsissa, Tanskassa ja ties missä maailmankolkassa. Niissäkin on vähän vaikea pysyä kärryillä. Jonkunlainen juonikuvio selviää loppua kohti, mutta osa asioista jää hämärän peittoon. Olin jo sivun 400 tienoilla ihan kypsä lyömään kannet kiinni, mutta tarina senkun jatkui vaan. Syyllisiä tuntui olevan tolkuttomasti ja nekin meni ajatuksissa ihan sekaisin.

Ja sellainen pieni yksityiskohta vähän häiritsi, että Malin oli viimeisillään raskaana odottaen kaksosia. Siitä huolimatta hän kirmasi niin bussin kuin kriminaalien perässäkin ihan sujuvasti. Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että erittäin epäuskottavaa.

Olihan tämä hyvä, kohtalainen ainakin.