Yrsa Sigurđardóttir: Löydän sinut

Löydän sinut on Musta jää -sarjan kolmas osa. Sarjan aiemmat osat ovat Näen sinut ja Muistan sinut. Sarjan keskeiset henkilöt ovat poliisit Týr ja Karó sekä oikeuslääkäri Iðunn. Kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään, koska kaikilla on omat salaisuutensa. Olen edellisen kirjan arviointiin kirjoittanut "Iðunnin elämä muuttuu kirjan lopussa ihanasti." Valitettavasti tässä kirjassa tähän ihanuuteen ei palata, enkä muista yhtään, mitä se mahtoi olla. 

Kirjan tapahtumat pyörivät kahden naapuruksina asuvan pariskunnan riitojen ympärillä. Poliisi kutsutaan paikalle tuon tuosta selvittämään tehtyjä kolttosia. Toisaalla nuori nainen lähtee keikkahommiin kalastusalukselle kokiksi. Lukijan on vaikea samastua siihen, että naisen mielestä kyseessä on suorastaan tuottoisa unelmaduuni. Kun vielä jätteiden lajittelukeskuksessa tehdään yllättävä luulöytö, on lankojen solmimisessa jo kova työ. 

Kaikki rinnakkain kulkevat tarinat etenevät hurjaa vauhtia ja eskaloituvat jännittäviin tilanteisiin. Lukijan on hotkittava kirja mahdollisimman nopeasti, jottei tipahda kärryiltä. Jälkisanoissa lukijalle tarjotaan harvinaisena herkkuna jälkiruoka: loputkin langat solmitaan.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa. 

Suomentanut Marjakaisa Matthìasson

Sofie Sarenbrant & Carina Bergfeldt: Pitkäperjantai

Parivaljakko Sarenbrant ja Bergfeldtiltä on aiemmin ilmestynyt Frida von Engen -sarjassa kirja Syntymäpäivä. 

Frida von Engen on tv-juontaja, jolla on oma perjantai-illan talk show Frida-y. Edellisen kirjan tapahtumien jälkeen Fridan show on ollut tauolla, mutta nyt esitykset alkavat taas. Fridan ex-miehen Tedin uusi rakas Pernilla työskentelee Fridan kuvausassistenttina. Naisten välit eivät ole parhaat mahdolliset em. syystä. 

Kauden ensimmäiseen lähetykseen on kutsuttu mielenkiintoisia vieraita, mutta joukkoon puikahtaa myös kutsumaton vieras, joka haluaa jotakin yhdeltä läsnäolijoista. Tilanne eskaloituu veriseksi ja jännitys tiivistyy kirjan loppua kohti. 

Tapahtumat tihenevät ja lukeminen muuttuu hyvin intensiiviseksi, kun vuorotellen ollaan studiossa ja sen ulkopuolella. Luvut on nimetty sen mukaan, kenen näkökulmasta tapahtumia katsellaan, muttei kuitenkaan henkilöiden nimillä vaan ammateilla. Se on ärsyttävää, koska kaikki ammatit kuulostavat kovin samantapaisilta, kun yrittää miettiä, kuka tämä juontaja/kuvausassistentti/harjoittelija/toimittaja/hoitaja/mikälie olikaan. Henkilöt jäävät myös vähän etäisiksi, eikä Fridan tai Pernillan mahdollinen kohtalo paljon hetkauta lukijaa. Enemmän kiinnostaa, mitä toimittaja Nilon elämässä tapahtuu. Hänen hahmoonsa on sentään saatu puhallettua vähän elämää. 

Kirjan lopussa luodaan koukku jatkolle: niin Nilo kuin Fridakin jäävät pohtimaan kuulemiaan asioita. 

Suomentanut Iina Quist

Jørn Lier Horst: Petturi

Petturi on William Wisting -sarjan 16. osa. Alempana luettelen sarjan aiemmat osat. Juuri, kun sarja alkoi junnata paikoillaan, tulikin ihan erilainen kirja. 

Kirja alkaa lennokkaasti suuren mutavyöryn myötä. Se imaisee heti mukaansa, koska luonnonkatastrofit ovat aina kiinnostavia, ja mutavyöryistä on saatu lukea uutisistakin. Mutavyöry paljastaa ruumiin, joka on kuollut jo ennen onnettomuutta. Ampumisen uhri taas liittyy rikoksiin, joita on tapahtunut Ruotsissa ja kohta tapahtuu Norjassakin.

Wistingin henkilökohtainen elämä sotkeutuu pahemman kerran tapahtumiin. Tällä kertaa se ei johdu Line-tyttären työstä, koska hän ei ole enää toimittaja. Wisting joutuu miettimään, mitä kaikkea on valmis uhraamaan rakkaansa tähden. Kaiken, tietenkin. 

Kirja etenee vauhdikkaasti loppuun saakka ja vasta sitten lukija voi huokaista. 

Nøkkelvitnet, 2004 (suom. Avaintodistaja, 2022)

Felicia forsvant, 2005 (suom. Kadonnut Felicia, 2022)

Når havet stilner, 2006 (suom. Hiljainen meri, 2023)

Den eneste ene, 2007 (suom. Yksi ja ainoa, 2023)

Nattmannen, 2009 (suom. Yömies, 2024)

Bunnfall, 2010. (suom. Hylkiöt, 2019)

Vinterstengt, 2011. (suom. Suljettu talveksi, 2015)

Jakthundene, 2012. (suom. Ajokoirat, 2016)

Hulemannen, 2013.  (suom. Luolamies, 2017)

Blindgang, 2015. (suom. Tulikoe, 2018)

Når det mørkner, 2016. (suom. Pimeä laskeutuu, 2022)

Katharina-koden, 2017. (suom. Koodi, 2020)

Det innerste rommet, 2018 (suom. Korpimaja, 2018)

Illvilja, 2020 (suom. Pahan otteessa, 2023)

Ärende 1569, 2021 (suom. Tapaus 1569, 2024)

Gränslös, 2023 (suom. Lumen peittämä, 2025)

Suomentanut Päivi Kivelä

Emelie Schepp: Toinen minä

Toinen minä on kahdeksas Jana Berzelius -sarjan kirja. Aiemmat kirjat ovat: Ikuisesti merkitty, Valkoiset jäljet, Hidas kuolema, Kadonnut poika, Jaakko kulta, Yhdeksän elämää ja Karhu nukkuu. Olen aiemmin sanonut kaiken mahdollisen tästä sarjasta, joten kannattaa käydä lukemassa nuo aiemmat postaukset alkajaisiksi. 

Tämän uusimman kirjan loppupuolella syyttäjä Jana Berzeliusta, joka on taas menneisyytensä takia hämärähommissa, ammutaan. Innostuin jo, että nyt kirjailija lopettaa tämän sarjan tyylikkäästi. Mutta ei. 

Norrköpingin poliisilla on ihan mielenkiintoinen kaksoismurha selviteltävänään. Silti Janan menneisyys ja vaikea suhde lapsesta saakka tuntemaansa toiseen entiseen lapsisotilaaseen Daniloon vievät eniten tilaa. Jana ja Danilo ovat olleet koko sarjan ajan tukkanuottasilla yrittäen vuoroin ottaa toisiaan hengiltä. Janalta kuluu paljon energiaa ja aikaa menneisyytensä peittelyyn. Jos totuus paljastuisi, ura syyttäjänä olisi mennyttä. Vaikka Jana jättää joka kirjassa jälkeensä enemmän tai vähemmän ruumiita, ei kukaan koskaan yhdistä niitä häneen. 

Olen aiemmin yrittänyt selvittää, onko poliisi Mia lintu vai kala. Edellisessä kirjassa hän oli jo suht normaali rakastumisensa myötä. Vaan eipä ole enää, kun mustasukkaisuus nostaa päätään. 

Aion lukea tätä sarjaa, kunnes näen, miten se päättyy. Ihan vain uteliaisuudesta. 

Suomentanut Hanna Arvonen

Denise Rudberg: Killer Queen

Rikospoliisi Karin Johansson jatkaa tutkimuksia tässä Dancing Oueen -kirjan jatko-osassa. Edellinen kirja loppui ikävästi aivan tapahtumien keskipisteeseen, josta tämä suoraan jatkuu. Enpä muista kyllä yhtään enää, mitä siinä tapahtui. Vaikka aiemman kirjan tapahtumia ei suoranaisesti kerrata, pääsin yllättäen äkkiä juoneen mukaan. Vain pari ensimmäistä sivua yritin miettiä, mitä aiemmin tapahtuikaan. 

Kirjan tapahtuma-aika on vuosi 1976. Karin Johansson työskentelee Tukholman poliisissa ja joutuu mukaan murhatutkintaan. Karin työkavereineen ovat moniulotteisia ja kiinnostavia henkilöitä. Karinin yksityiselämässäkin tapahtuu: puoliso Bengt-Åke sairastuu vakavasti. Poliisin arkistossa työskentelevän Agnetan elämäkin toistaa hyvin ajankuvaa. 

Aika ennen kännyköitä näkyy monella tavalla. Sairaalassa vastattiin lankapuhelimella tehtyihin potilastiedusteluihin vain tunnin ajan päivässä. Jopa työkiireessä ajava poliisiauto pysäytetään puhelinkopin tuntumaan ja soitetaan sieltä esimiehelle lisätietoja varten. 

Kirja kulkee todella vetävästi ja loppuu ihan liian nopeasti. 

Mielenkiintoista on, että Tukholmassa puuhataan kuninkaallisia häitä armon vuonna 1976. Kaarle Kustaa (kuten olen häntä lapsuudessani oppinut kutsumaan) ja Silvia ovat siis olleet naimisissa kohta 50 vuotta. 

Suomentanut Anu Koivunen

Lisa Jewell: Älä päästä häntä sisään

Tasaisesti etenevä, tyypillinen Auervaara-tarina. Nick hurmaa naisia ja vie näiden rahat. Välillä mennen jopa äärimmäisiin keinoihin. Paikoitellen tuntuu suorastaan pitkästyttävältä lukea ties kuinka monetta kertaa vaimon ihmettelystä, missä mies taas mahtaa viipottaa. Toisenlaisella fontilla painetuissa kappaleissa Nick kertoo omasta näkökulmastaan touhuistaan. 

Tästä kirjasta on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Niin tasaisen tylsä se on. Loppua kohden tahti tiivistyy, mikä tuntuu omituiselta, kun kaikki yhdentekevä on kerrottu piinaavan tarkasti. Sitten onkin tapahtunut kaikenlaista, mitä ei ole avattu lainkaan. Lorun loppukin on kovin tavanomainen. Epilogi sentään pelastaa vähän.

Hämmentävää on se, että niin tosielämässä kuin tässä kirjassakin naiset ovat valmiita syytämään rahansa ihmiselle, jota eivät edes kunnolla tunne. 

Suomentanut Karoliina Timonen

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän

Kiinnostavia nuortenkirjoja tulee jatkuvasti vastaan työn puolesta. Harmaja luode seitsemän osoittautui kiinnostavaksi, mutta petyin siihen, että kirja jää täysin kesken. 

On huono idea rakentaa nuortenkirja sellaiseksi, että mikään ei tule "valmiiksi" kirjan lopussa. Moni nuori lukee vain sen yhden kirjan, kun koulussa on pakko. Jos se ainoa luettu kirja jää täysin kesken, ei nuori saa kokemusta kokonaisen kirjan lukemisesta, eikä ehkä tartu senkään vertaa toista kertaa kirjaan. Aika harva viitsii etsiä seuraavan osan käsiinsä ja lukea senkin, jotta pääsee selville, miten kaikille käy.

Kirja kertoo kilpapurjehtija Eetusta, jonka äiti on kadonnut avovesiuinnilla Itämeren rannalla. Eetun isä uppoaa suruunsa, ja Eetu joutuu huolehtimaan ensimmäisen luokan aloittavasta pikkusiskostaan Islasta samalla, kun yrittää hoitaa oman ensimmäisen lukiovuotensa. Eetun oma purjehdusharrastus on jäänyt, koska isällä ei ole varaa rahoittaa kilpailumatkoja, vaikka Eetu onkin hyvin lahjakas. Eetu on sen sijaan alkanut valmentaa nuorempia purjehtijoita. 

Eetulla on aavistus, että äiti ei ole kuollut, vaan hänelle on tapahtunut jotakin. Tämä selvittely jää puolitiehen kirjan loppuessa. Myös Eetun kaverisuhteet ovat tuulisia, eikä niihinkään tule selvyyttä tässä kirjassa. Ilmassa on myös vihjailua siitä, kenestä Eetu oikeasti tykkää, mutta sekin jää hyvin häilyväksi vihjailuksi.  

Kirjassa on vahvasti Itämeren suojeluun viittaava teema. Ensimmäisen vuoden lukiolaiset tekevät varsin vaativaa tutkimusta Itämeren saastumisesta. Kirjan ydinnuoriso koostuu purjehtijoista, joten Itämeren tila tietysti kiinnostaa heitä erityisen paljon. 

Kirjan jatko-osa on nimeltään Bengtskär itä kahdeksan ja se pitää tietysti lukea nyt myös. 

E. Lockhart: Valehtelijoiden saari

Olen lukenut Lockhartilta aiemmin kirjan Me olimme valehtelijoita. Valehtelijoiden saaressa palataan aikaan kaksikymmentäseitsemän vuotta aiemmin, jolloin edellä mainitun kirjan sisarukset olivat teini-iässä. Tämä kirja on mennyt minulta aivan ohi, ja huomasin sen olemassaolon vasta, kun oppilas valitsi sen luettavakseen. 

Varakkaalla Sinclairin suvulla on oma saari Martha's Vineyardin tuntumassa. Joka kesä sinne muuttavat keski-ikäiset veljekset Harris ja Dean lapsineen. Harrisilla on neljä tytärtä, Carrie, Penelope, Elizabeth ja Rosemary, Deanilla tytär Yardley ja poika Tomkin. Kesä saarella on auvoista aikaa. Lapset touhuavat keskenään, uivat ja soutelevat. Tyttöjen äiti Tipper pitää kotiapulaisen kanssa huolta siitä, että syötävää  on tarjolla koko ajan. 

Kirjan kesänä saareen saapuu myös poikajoukko, Yardleyn poikaystävän kavereita. Vanhimmat tytöistä sekä pojat Tomkinia lukuunottamatta ovat yliopistoonmenoiässä. Saarella on monta rakennusta: ison perheen asuttama päärakennus, toisen veljen kotitalo sekä vierastalo. Peritty vauraus näkyy kaikessa. Kesästä tulee entistä hauskempi ja vallattomampi, kunnes asiat alkavat mennä hullusti. 

Olen koukuttunut amerikkalaisten teinien elämään kirjoissa. 

Suomentanut Riina Vuokko