Ja näin on saatu koko tähänastinen William Wisting -saaga suomennettua.
Nøkkelvitnet, 2004 (suom. Avaintodistaja, 2022)
Felicia forsvant, 2005 (suom. Kadonnut Felicia, 2022)
Når havet stilner, 2006 (suom. Hiljainen meri, 2023)
Den eneste ene, 2007 (suom. Yksi ja ainoa, 2023)
Nattmannen, 2009 (suom. Yömies, 2024)
Bunnfall, 2010. (suom. Hylkiöt, 2019)
Vinterstengt, 2011. (suom. Suljettu talveksi, 2015)
Jakthundene, 2012. (suom. Ajokoirat, 2016)
Hulemannen, 2013. (suom. Luolamies, 2017)
Blindgang, 2015. (suom. Tulikoe, 2018)
Når det mørkner, 2016. (suom. Pimeä laskeutuu, 2022)
Katharina-koden, 2017. (suom. Koodi, 2020)
Det innerste rommet, 2018 (suom. Korpimaja, 2018)
Illvilja, 2020 (suom. Pahan otteessa, 2023)
Yömies on vähän vaisu. Olen aiempien kirjojenkin kohdalla todennut valittavani aina samoista aiheista: siitä, että kirjat on suomennettu missä järjestyksessä sattuu, ja siitä, että Wistingin toimittajatytär Line ilmestyy aina paikalle ja sekaantuu samaan tutkintaan kuin isänsä. Taas toistuu sama kaava. Line saa tietenkin vielä tietää kaikki tärkeimmät johtolangat ennen poliisia.
Kirjojen sisällöstä ei oikein ole sanottavaa. Tässäkin kirjassa juoni on hyvin monimutkainen ja osa linjoista jääkin vähän hämäriksi. Line sekaantuu vähintäänkin arveluttaviin tapahtumiin, mutta selviää niistä kuin koira veräjästä.
William Wisting on kuitenkin rauhallisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan hyvänmielen poliisi. Hauska yksityiskohta kirjassa on, kun poliisit piipahtavat Ruotsin puolella Göteborgissa ja kerrostalon nimitaulussa on etsityn kanssa samassa kerroksessa nimi Benny Skacke. Tietäjät tietää.
Suomentanut Päivi Kivelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti