Olen lukenut Åhman Owetzilta aiemmin kirjat Remonttikohde ja Kirjeystäviä. Molemmat olivat kiinnostavia. Åhman Owetzin kirjat ovat omalla tavallaan hyvänmielenkirjoja, vaikkei niitä hömppänä mainostetakaan. Ylipäätään olen nähnyt varsin vähän hänen kirjojaan somessa esillä.
Mietin koko kirjan lukemisen ajan, mitä ajattelen päähenkilöstä. Kristina eli Kicki on viisikymppinen kampaaja, jolla on blondattu tukka ja avonainen kaula-aukko. Hänen ystävättärensä Meg ja Mia eivät jää yhtään kakkosiksi hutsahtavassa tyylissä. Kolmikko kiertää tansseja ja huvituksia miehiä iskien. Vaikka Kicki on kampaaja ja ottaa asiakkaita vastaan, kampaajan työtä ei kuvailla juuri lainkaan. Kicki on erityisen ihastunut neon-valomainoksiin, joihin hän on aivan lääpällään.
Kirjan teema on paremmaksi ihmiseksi muuttuminen. Kicki laiminlyö vanhan äitinsä tapaamista, koska illanvietot tyttökavereiden kanssa ovat tietenkin paljon hauskempia. Kuinka ollakaan, Kicki joutuu painimaan syyllisyydentunteiden kanssa, ja miettii, miten voisi muuttua paremmaksi ihmiseksi. Hän kokeilee niin Punaisen Ristin toimintaa kuin politiikkaakin. Kokeilut jäävät hyvin pinnallisiksi.
Kickin elämään ilmaantuu myös ylettömän komea mies, Nicke, jonka kanssa Kicki on vain hyvä ystävä. Tietenkin. Kicki on nimittäin päättänyt laittaa miesten kanssa flirttailun jäihin, kunnes on onnistunut tekemään elämässään hyviä asioita.
Söderbergan pikkukylä, jossa Kicki asuu, kuulostaa sangen viehättävältä. Sama porukka kokoontuu iltapäiväkahveille, joita kutsutaan kolmenkahveiksi, päivittäin Anna-Lisan antiikkimyymälään. Kahveilla syödään herkullisia leivonnaisia ja ruoditaan ajankohtaisia, yleensä kyläläisiä koskevia, asioita.
Puolihuolimattomasti aloin tutkiskella, mitä Åhman Owetzin kirjoja minulla on vielä lukematta. Ja mikä järkytys: Anna-Lisan valinta, Kauppapuodin tytöt, Anna-Lisan antiikki ja Kesä kulkurina ovat ainakin kaikki samaa Söderberga-sarjaa ja oletettavasti ilmestyneet ennen Parempaa ihmistä. Ja vielä olisi hyvästit Söderbergalle, Farväl Söderberga. No, niin mukavaa kuin Söderbergassa olikin, en ehkä jaksaisi useampaa yhtä ponnetonta kirjaa. Etenkin, kun tässä kirjassa pääsi kyllä tutustumaan kaikkien aiempien kirjojen aihepiireihin ainakin niiden nimistä päätellen. Ja vielä lisäjärkytykseksi tajusin, että aiemmin lukemani Remonttikohdekin kertoo samoista henkilöistä. Suurinta osaa Söderberga-sarjasta ei ole saatavilla omassa kirjastossani, joten ne jäävät nyt lukematta. Missään suomennetussa Åhman Owetzin kirjassa ei mainita mitään sarjaan kuulumisesta, mistä iso miinus.
Kirjan loppuratkaisu sentään yllättää.
Suomentanut Hanna Arvonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti