Peter James: Täydellinen vaimo

Täällä olen luetellut aiemmin lukemani Peter Jamesin kirjat, joita ei olekaan aivan vähän. 

Täydellinen vaimo on kirjoitettu jo vuonna 2000, ja se näkyy nykytekniikan puuttumisena. Esimerkiksi karttaa tarvitessaan henkilö ostaa paperikartan kioskilta. 

Täydellinen vaimo ei oikein lähtenyt. Juoni vaikutti liiankin itsestäänselvältä. Ross on kuuluisa plastiikkakirurgi, jolla on kaunis omin käsin muokattu vaimo Faith. Avioliitto rakoilee ja yhtenä syynä siihen ovat Rossin lapsuudenaikaiset traumat. Siitäpä tarina sitten jatkuu ennalta arvattavaa rataa. 

Suomentanut Saana Rusi

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Chimamanda Ngozi Adichie on Yhdysvalloissa asuva nigerialaissyntyinen kirjailija. Huominen on liian kaukana sisältää 12 novellia, joiden aiheena on afrikkalaisen naisen elämä. Kuten Adichie itsekin, kirjan novelleissakin moni muuttaa parikymppisenä Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Osa jää Yhdysvaltoihin, osa palaa kotimaahan.

Novelleissa tuntuu kuumana paahtava aurinko, harmattanin puhaltama hiekkapöly ja tuoksuva ruoka. Kirjassa useasti mainittu harmattan on siis juuri se kuuma tuuli, joka puhaltaa Saharan hiekkaa ympäri maapalloa. 

Kertomusten henkilöiden arki ja elämä on hyvin toisenlaista kuin hyvinvointivaltiossa elävän. Se on kiinnostavaa ja herättää halun tietää lisää. Nigeriahan on yksi valtioista, joiden väkiluku kasvaa kaikkein nopeimmin tällä hetkellä. Maassa on paljon rikollisuutta, eikä laki ole sama kaikille. 

Vaikka novellit kertovat elämästä Nigeriassa ja sen varjopuolista, on ne kirjoitettu länsimaisen ihmisen silmin helppotajuisesti. Niihin pääsee vaivatta sisään ja voi nähdä henkilöt ja paikat silmissään. Adichie on erinomaisen tarkka ja taitava kuvailija. 

Kirjan nimen alkuperä yllättää (sama nimi on yhdellä novellilla, jossa nimen tausta paljastuu).

Suomentanut Sari Karhulahti

Stephen King: Pimeällä puolella

Pimeällä puolella -teokseen on koottu 12 Kingin kirjoittamaa novellia. Osa niistä on uudehkoja, osa kirjoitettu joskus aikaisemmin. Novellit ovat erimittaisia. Kirjan alkupuolelle sijoittuu parikin lyhyehköä novellia peräkkäin. Niitä lukiessa tuntui, että kirjan lukeminen on hidasta, kun tarina vaihtuu aina, kun pääsee juoneen kiinni. Pidempien novellien kohdalla tarinan sisään pääseminen on helpompaa. 

Stephen King on syntynyt 1947, joten hän on jo 78-vuotias. Novelleissa se näkyy päähenkilöiden iässä: aika monen novellin päähenkilö viettää jo eläkepäiviään ja on elämänsä ehtoopuolella. Tekstien laadussa se ei kylläkään näy. 

Novelleissa on niin kauhua kuin yliluonnollisia asioitakin. Niistä on vaikea valita parasta, koska kaikki ovat hyviä. Tavanomaisen tasalaatuista tavaraa Kingiltä.

Kirjan suomennos on laadukas ja siinä käytetään vivahteikasta kieltä. Kiitos siis suomentajalle!

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Ann Rosman: Myrskyn silmä

Karin Adler -sarja etenee verkkaisesti. Tähän mennessä ovat ilmestyneet Majakkamestarin tytär, Noitavasara, Porto Francon vartija, Sukellus syvyyksiin, Marstrandin myrkyttäjä ja Arvoitus pinnan alla. 

Myrskyn silmä on ollut minulla lainassa jo pitkään, nyt sitä ei saa enää uusittua. Olen taas ihan turhaan vetkuttanut sen lukemista. Tylsä nimi ja ankea, tummanpuhuva kansi eivät tee oikeutta kirjalle. 

Karin on kotona äitiyslomalla pikkuisensa kanssa ja vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa. Kun Karinin tuntemalla laivalla tapahtuu murha, pääsee Karin kuitenkin taas mukaan työn touhuun ja huomaakin kaivanneensa kovasti töihin.

En muistanutkaan, miten kiinnostavia Rosmanin kirjat ovat. Rinnan nykypäivän tapahtumien kanssa Marstrandin saarella seurataan silloisten asukkaiden toimia 1800-luvun puolivälissä samoilla paikoilla. Menneisyyden tapahtumat vaikuttavat hyvin totuudenmukaisilta ja ajankuva on saatu vangittua erinomaisesti. Kirjoittaminen on vaatinut valtavasti taustatyötä. Siitä kerrotaankin kirjan loppusivuilla.

Suomentanut Anu Heino

Lars Kepler: Unissakävelijä

Joona Linna palaa estradille jo kymmenettä kertaa. Aiemmat kirjat ovat nimeltään Hypnotisoija, Paganini ja paholainen, Tulitodistaja, Nukkumatti, Vainooja, Kaniininmetsästäjä, Lazarus , Peilimies ja Hämähäkki. Edellisen kirjan kohdalla valitin seksikohtausten määrästä. Taas naiset voihkivat äänekkäästi, kun mies liukuu sisään, aivan liian monta kertaa. 

Hugo on 17-vuotias poika, joka kävelee unissaan ja herää mitä kummallisimmista paikoista. Hugo joutuu jopa epäillyksi murhasta unissakävelynsä takia. Kun murhia tulee lisää, Joona Linna ratsastaa (kuvaannollisesti) paikalle selvittämään ne. 

Joona Linna on aika lailla yksinäinen susi, ja muu tiimi jää etäiseksi. Hädin tuskin nimiä mainitaan. 

Tällä kertaa kaupungissa riehuu hullu kirvesmurhaaja ja meno on aivan päätöntä, kirjaimellisesti. Hiljaisia hetkiä ei tule, poliisi tai murhaaja on koko ajan täydessä työn touhussa aina kiihkeään loppuhuipennukseen saakka. Juoni kulkee kerrassaan ketterästi ja lukijan mielenkiinto säilyy yllä.

Kirjan loppu on ihana.

Suomentaneet Antti Saarilahti ja Anu Heino

Camilla Grebe & Carl-David Pärson: Vaihdokkaat

Camilla Grebe on sangen tuottelias niin yksin kuin kimpassa kollegoiden kanssa. Grebe on kirjoittanut siskonsa Åsa Träffin kanssa jo ainakin kolme kirjaa, ja nyt on vuorossa yhteiskirja Greben oman pojan kanssa. 

Pariskunta Marika ja Leo vuokraavat talon kaukaa maalta, koska haluavat olla ja elää rauhassa pienen tyttärensä Bissen kanssa. Perheen vanhempi tytär on kuollut onnettomuudessa vuoden tai pari aiemmin ja perhe toipuu yhä siitä. Talon vuokraaminen osoittautuu virheratkaisuksi, koska kummallisia asioita alkaa tapahtua: maa järisee, tavaroita katoilee.

Nuori poliisi Alba joutuu työssään vaikeuksiin temperamenttinsa takia, ja hänet lähetetään pieneen kylään tutkimaan kylmiä tapauksia. Alba saa työparikseen Toren, joka on aika erikoinen tyyppi. 

En tykännyt tästä kirjasta ollenkaan. Homma alkoi haiskahtaa yliluonnolliselta varsin varhaisessa vaiheessa ja se taas nostaa minulla karvat pystyyn. Jatkoin kuitenkin lukemista toivoen, että asioille tulisi luonnollinen selitys. Ei tullut. Kirjan loppukin jäi repsottamaan auki sen sijaan, että asioihin olisi tullut joku selvyys. 

Henkilöt jäävät etäisiksi eivätkä he onnistu olemaan kovin kiinnostavia. Yliluonnollisista elementeistä huolimatta kirja jää vaisun tasapaksuksi. 

Suomentanut Petri Stenman

Kale Puonti: Topi

Puontin ytimekkäästi nimettyjen kirjojen Pasilan Myrkky -sarja on edennyt jo seitsemänteen osaansa. Aiemmat osat ovat Manni, Milo, Saarni, Aribo, Fadi ja Joni. 

Tällä kertaa pääosassa on pikkurikollinen Topi. Kirja alkaa vähän tavanomaisesti rikkaiden liikemiesten juhlilla, joihin hankitaan luksushuoria. Juoni ei ole kummoinen kaiken kaikkiaankaan. Enemmän lienee tarkoitus esitellä poliisin eri osastojen toimintaa. 

Huumepoliisin väki on kuitenkin sanavalmista ja hörähtelin lukiessani muutaman kerran puoliääneen. Parasta kirjassa onkin yhteen hitsautunut poliisiporukka, joka tuntee toisensa läpikotaisin. 

Kirsi Karhu: Jätkänkynttilä

Kirsi Karhu lähestyi minua tarjoten esikoisdekkarinsa luettavaksi. Hän itse kuvailee kirjaa "pehmodekkariksi ripauksella pohjoista tummuutta". Kirja on jo jonkin aikaa odotellut, että olen saanut purettua kirjastokirjojen muodostamaa sumaa. 

Jätkänkynttilä on rovaniemeläinen silta, paikallinen maamerkki. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Rovaniemelle revontulten alle. Tapahtumien keskiössä on paikallisten runosivusto netissä, tosin runoryhmäläisten runot ovat kovin samanlaisia sisällöltään ja teemoiltaan. En ole kovin harjaantunut runojen tutkija, mutta runojen samankaltaisuus on silmiinpistävää. 

Jätkänkynttilän kieli on paikoin kömpelöä ja hieman harjaantumattoman oloista, kuten usein esikoisdekkareissa tuppaa olemaan. Kirjassa on yksi minäkertoja, Marina, joka kertoo tapahtumista omasta näkökulmastaan. Muutoin kaikkitietävä kertoja seuraa tapahtumia. Muutaman kerran minä-vetoisessa osassa puhutaan vahingossa yhtäkkiä Marinasta tai viittaussuhteet ovat väärin. Epäselväksi jää, miksi juuri tämä henkilö on saanut minäkertojan roolin. Hän ei vaikuta olevan muita keskeisemmässä asemassa. Kirja olisi hyötynyt vielä parista oikolukukierroksesta ja joidenkin kohtien selkeyttämisestä. 

Yllä mainittu Marina työskentelee paikallisessa hotellissa, ja se ja sen työntekijät ovatkin tapahtumien polttopisteessä. Yhden hotellivirkailijan puoliso on poliisi, ja tätä kautta myös poliisilaitoksen väki tulee tutuksi. Poliiseista Jukka avaa eniten ajatuksiaan lukijalle, Jukan lähipiirin naiset jäävät etäisemmiksi. Outoja tyyppejä riittää, ja kun nainen löydetään kuolleena, epäillyistä ei tule pulaa. Osa hahmoista on kiehtovan kummallisia. En osannut itsekään arvata syyllistä. Siksi kirja olikin aivan pakko lukea loppuun. 

Pienistä puutteistaan huolimatta kirjassa on outoa vetovoimaa. Tapahtumat ja henkilöt ovat tavallista kummallisempia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana silta herätetään henkiin ja elollistetaan alku- ja loppusanojen kertojaksi. 

Kirjassa on potentiaalia. Takakannessa mainitaan sen olevan Rovaniemi-dekkarisarjan ensimmäinen osa, joten jatkoa lienee odotettavissa. Aion lukea seuraavankin osan.

Riina Law: Puolikkaat pojat - Perheen tarina kiusaamisesta ja kouluväkivallasta

Olen sanaton. Aivan järkyttävää sontaa, mitä Law'n perhe on joutunut kestämään. 

Kirja on tositapahtumiin perustuva narratiivinen tietokirja, joka kertoo Law'n perheen kahden pojan peruskoulutaipaleesta kahdeksan vuoden ajalta. Toinen joutui opiskelemaan yhdeksännen luokan kotona kiusaamisen takia, toinen lopulta vaihtoi koulua. Kiusaaminen sai aivan järkyttävät mittasuhteet. 

Kaikki alkaa tavanomaisesta (vaikka kiusaaminen ja väkivalta ei koskaan saisi normalisoitua tavanomaiseksi) pelottelusta ja tuuppimisesta kotimatkalla. Vaikka perheen äiti puuttui tilanteeseen heti ja soitti kiusaajien kotiin, kiusaaminen jatkui. Pikku hiljaa kiusaajien määrä lisääntyi ja he liikkuivat isoina laumoina, käyden perheen oven takana ja pihalla uhkailemassa ja kiviä heittelemässä. Kun tilanteet alkoivat eskaloitua, yritti perhe kaikkensa saadakseen apua pojilleen ja kiusaajille. 

Kiusaamista tapahtui myös koulussa, jossa sen selvittely ei useinkaan sujunut kovin hyvin. Vaikka koulussa käytettiin selvää väkivaltaa perheen poikaa kohtaan, ei koulu toiminut asianmukaisesti. Koulun toiminta näyttäytyy kirjassa varsin kädettömänä. Toki kiusaamisen huomaaminen ja siihen puuttuminen on yhä vaikeampaa yhä suuremmissa kouluissa, joissa kukaan opettaja ei tunne kaikkia oppilaita. Kasvottoman massan osana on helppo tehdä ilkeyksiä. Silti koulun henkilöstöllä on tiedossaan Opetushallituksen ohjeistus kiusaamistapauksissa toimimiseksi. 

Riina Law'lla on puolellaan vahva tausta viestinnästä, sovittelusta ja pedagogiikasta. Hän osaa valita sanansa ja tietää, miten lähestyä vastapuolta kiusaamistapauksia selviteltäessä. Law jaksaa uskomattoman pitkään kohdata kiusaajat ja heidän vanhempansa yhä uudelleen, vaikkei siitä lopulta mitään hyötyä näytä olevan. Lukija voi vain kuvitella, miten heikommilla vuorovaikutustaidoilla varustettu vanhempi pärjäisi tässä suossa. Tapa, jolla Law käsittelee tapahtumia kiusaajien, näiden perheiden, poikiensa ja miehensä kanssa, saa toivomaan vastaavanlaisilla taidoilla varustettuja aikuisia jokaiseen kouluun. 

Kirjassa nousee keskeisiksi tekijöiksi erityisesti kaksi kiusaajaa, jotka pelottelevat muutkin osallistumaan kiusaamiseen. On mielenkiintoista ja surullista, miten tämän parivaljakon toimia eivät viranomaisetkaan saa loppumaan. Kirja jääkin pitkäksi aikaa mieleen pyörimään: miten kiusaamisen lopettaminen ei onnistu aikuisilta tai viranomaisiltakaan. 

Law kirjoittaa selkeästi ja johdonmukaisesti. Kirjan alussa on selkeästi kerrottu, että henkilöiden nimet on muutettu ja tapahtumia sekoiteltu sen verran, ettei ketään pysty tunnistamaan. Kirjassa on paljon informaatiota, mutta se on ujutettu kertovan tekstin sekaan eikä hidasta lukemista. Kirja onkin nopeasti luettu, koska se ei päästä otteestaan. 

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen

Kirja on jatkoa Ikolan (nykyään Viitala) kirjalle Oikein nurin, joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran 2011, mutta kertoo 2000-luvun alusta. Uudessa kirjassa palataan Annin elämään viitisentoista vuotta myöhemmin. 

Kirjan alussa mietin, jaksankohan lukea tätä, kun Anni tuntui niin kovin naiivilta ja menneessä elävältä. Kun Anni saa vieraakseen ystävänsä teini-ikäisen tyttären, muuttuu Annin elämä mielenkiintoiseksi ja kirjaan tulee imua. 

Luinkin kirjan sitten liki yhdellä istumalla päivässä. Annin seisahtunut elämä saa Liinan visiitin myötä uutta potkua ja Anni palaa rakastamansa neulomisen pariin. Annin sosiaalinen elämäkin virkistyy neeuleporukan myötä ja yllättäen treffikutsujakin alkaa tulla. Ainoa, mikä tökkii, on Annin jatkuva menneiden muistelu. Vaikka avioerosta on 15 vuotta, miettii hän yhä eroamisen aikoja ja jahkailee, ettei ehkä olisi kuitenkaan halunnut erota. Samalla tapaa Anni haikailee blogien kulta-aikaa ja jaksaa pähkäillä blogien ja sosiaalisen median eroja. Itsekin olen aikoinaan kirjoitellut blogia, mutten sitä nykyään muistele. Ajat muuttuvat. 

Kirjassa on mainio tunnelma, oikea hyvänmielen kirja, jossa on sopivasti huumoriakin. 

Louise Penny: Salaisuuksien hinta

Salaisuuksien hinta on Armand Gamache -sarjan kahdestoista kirja. Gamachen eläkepäivät eivät kestäneet kauaa, kun hän jo otti vastaan paikan Sûretén poliisinkoulutusakatemiassa. Akatemian toiminnassa on paljon mätää, kuten aiemmin oli Sûretéssäkin. Gamache jatkaa epäkiitollista puhdistustyötään poliisikadettien joukossa, kun tapahtuu murha.

Three Pinesin viehättävä pikkukylä on taas isossa roolissa. Voi kunpa kirjan pikkukylään voisi muuttaa! Harvoin olen kirjoissa tavannut paikkaa, jossa toivoisin asuvani ja eläväni. 

Gamache odottaa kirjassa ensimmäistä lapsenlastaan. Kirjan viehätys perustuukin pitkälti siihen, miten tutuiksi ja läheisiksi henkilöt tulevat lukijalle kuudensadan sivun aikana. Tällä kertaa paneudutaan tavallista enemmän Gamachen taustaan. 

Hauskana yksityiskohtana kirjassa esitellään huolellisesti mielenkiintoinen ja outo urheilulaji, josta harva on kuullut: suunnistus. Googlasin asiaa, ja toden totta, suunnistus näyttää olevan enimmäkseen Suomen ja Ruotsin lempilaji, joskin Euroopassakin sitä harrastetaan. Tuntuu hassulta, että jotkut eivät ole kuulleetkaan lajista, joka on jokaiselle suomalaiskoululaiselle tuttu syksyisiltä liikuntatunneilta. 

Suomentanut Timo Korppi