Joona Linna nyt vaan on ihana. Kirja taas on paksu kuin tiiliskivi. Iänikuinen terroristikorttikin pitää käyttää, mutta miestappioita ei sen enempää mietitä. Olisin kaivannut pientä pikabriiffausta menneisiin, Joonaan liittyviin tapahtumiin. Toisin kuin kirjailijat vissiin kuvittelevat, olen lukenut edellinen Joona Linnan jälkeen ihan muutaman kirjan, ja aiemmat tapahtumat ovat hämärtyneet mielestä. Miksi Joona on vankilassa? Ei mitään muistikuvaa, liittyykö se aiemman kirjan tapahtumiin vai onko jotain tapahtunut sen jälkeen, lukijalta pimennossa. Tätä olisi hyvä avata vähän enemmän kuin yhden lauseen toteamuksella. Joonan menneisyydessä vilisee kuolleita naisia. Summan muistan, koska hän palasi kuvioihin äskettäin. Disa puolestaan on suuri kysymysmerkki, samoin lapsen hauta Disan vieressä. Ei veisi hirveästi tilaa, vaikka nopeasti palauttaisi lukijan ajan tasalle. Tällöin lukeminen jatkuisi vaivatta, eikä tarvitsisi jäädä miettimään ja pähkäilemään. Lumi-tyttären ikääkään ei mainita kertaakaan (tai sitten en huomannut). Kenen luona hän on Ranskassa, miksi juuri siellä jne.?
Juoni on tuttu ja kulunut koulukiusaamisketjureaktio. Tämäkin alkaa olla niin nähty. Kirja ei ole kovin yllättävä. Jotenkin kirjan alku ja loppu ovat ihan eri tarinaa. Alun tapahtumiin tai henkilöihin ei palata, vaan ne pyyhkiytyvät pois. Huomaa, että on kaksi kirjoittajaa. Kannattaisiko lukea, mitä toinen on kirjoittanut?
Kirjan loppu lupaa jatkoa Joona Linnan tarinalle. Hyvä niin, ehkä seuraava kirja on taas vähän jäsentyneempi. Ainakin tämä kirja etenee hektisesti, eikä Joona ehdi paljon paikallaan istua. Toivottavasti Joona saa edes pienen sairausloman kirjan loputtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti